Pieni reikä

Miten alle 3 mm reijän korjaamisesta tulee 2 koneen ja monen ihmisen juttu. 

Tämä viikko starttasi siis vesijohdon korjauksella. Pellolla näkyi iso kostea alue. Hienosti miehet olivat kaivaneet juuri oikean kohdan, missä löytyi putki mistä suihkusi vettä. Pikkuapulaiseni ehti tarkistamaan jokaisen koneen ja auton sekä kulki miesten mukana etsimässä oikeita liittimiä ja työkaluja putken korjaamiseen. Ja sitten parkkiin kaivinkoneen oven eteen, kädet ojoon ja odottamaan pystyykö aikuinen mies olla ottamatta kyytiin?  Kyytiin ei päässyt, mutta hetkeksi katsomaan miltä työmaa näyttää kaivinkoneesta käsin. On tuo pienen pojan elämä sellaista, että äitikin näkee työmaat aivan uusin silmin.

Tässä kun elämme hyvin ihmeelistä aikaa koko maailmassa. Pihatyöt ja pienet metsäretket saavat aivan uuden merkityksen. Ne ovat niitä ilon hetkiä missä huomaa, että keskittymiskyvystä on jotain jäljellä. Tuntuu että mikään ei mene niin kuin puhutaan tai ajatellaan. Välillä jos puhuu, ei muista ajatella ja toisinaan kun ajattelee ei muista puhua ja silloin kun sitä tekee molemmat parisuhteessa niin epäselvyys on varma. Silti luotan että teemme parhaamme jotta toisillallamme on hyvä olla.   

 Nämä tulppaanit istutin pihan kukkapenkkiin kun odotin junioriamme syksyllä 2018. Tämä on toinen kevät, kun kyseiset tulppaanit nousevat. Ihmisen mieli on aika ihana, molempina keväinä kun olen huomannut tulppaanien nousevan kasvoilleni hiipii hymy. Mietin; miten laskin kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös ja totesin että seuraavan kerran riittää pussillinen sipuleita.

Näillä ajatuksilla startataan vappuviikkoon ja odotellaan siman käymistä.

Sanna 

Ensimmäinen kauhallinen

Keväinen tervehdys ja tervetuloa seuraamaan blogiani.

Olen miettinyt blogin aloittamista muutamia kertoja hortonomiksi valmistumisen jälkeen, mutta nyt tuntui oikealta ajankohdalta. Blogissani tulen kertomaan erillaisista projekteista, joissa käytetään Noutopihan tuotteita ja Maanrakennus Leinamon koneita. 

Kotipihaamme on tulossa aita. Ajatuksen varmisti nopea liikkeinen pieni poikamme. Materiaalista olemme jo päässet  mieheni kanssa yhteisymmärrykseen, ystäväni avustuksella. Aita tulee trukkilavoista. Teinimme totesi, että ei siihen kai oikein voi sähköaitaakaan laittaa. Mieheni oli huolissaa kuinka postiauto siihen törmää ja eräs työmiehistä mietti kuinka koneet pääsee pesulle. Naapurimme ehdotti jo kaukosäädin ohjattavaa porttia, onneksi mieheni ei aiheesta innostunut. Aita projektiin tullaan palaamaan seuraavissa kirjoituksissa, tapahtumien edetessä.

Kevään kuorikateen saapuminen innoitti pensasaidan kattamiseen leikkipaikan vieressä. Aita tuotti hyvin aroniamarjoja viime syksynä, että hevoset herkutteli useita viikkoja vitamiinipommeista. Aloitin parannuksen suurella innolla ja leikkitraktori on tuonut jo ainakin 4 kuormaa kuorikatetta. kuskikin pysynyt välillä mukana. Ensimmäinen kohmeinen kastematokin jo löytyi puskan juurelta. Kyllä sen vain niin unohtaa miten ihmeellinen maailma on pienen ihmisen silmin, ja kuinka monta asiaaa jäisi huomaamatta jos näin ei olisi.

Keväinen ruohosipuli on kaunista katseltavaa, kun nousee istutusalueen reunasta kohti uutta kesää.

Vesi herahtaa kielelle, kun jää miettimään salaatteja, minne varsia voisi hyödyntää. Lisäksi miettin pitäisikö sipuli jakaa niin riittäisi erillaisiin ruokiin. Lopputulos oli, että tarjosin juniorille maistiaiset ja maistoin samalla itsekin, olipa hyvä ja vahva maku!

Koreanonnenpensas kukkii kaunnin keltaisilla kukilla. Hänet näkee kauniisti keittiönikkunasta, aurinko leikkii kukkasilla kevät auringossa ja hän hohtaa auringonpaistetta pilvisemmälläkin säällä. Jäin miettimään riittääkö tämän pensaaan elintila vai pitäisikö hänet siirtää parempaan paikkaan.

Tälläisilla kevät ajatuksilla

Sanna

.