Pienistä palasista

Aroniahillo ja kellari

Syyskuu on lähestymässä lokakuuta ja elämäni ensimmäinen aroniahillo on keitetty. Purkit on löytänyt paikkansa kellarin hyllyltä vielä en ole uskaltaunut maistamaan. Säästän sen kokemuksen pimeälle ajalle, kun tarvitaan paljon vitamiinejä. Kellari sai hyllyt hetkeä aikasemmin, kiitos ahkeran pihapappamme. Kuinka kellariin saisi hyvän kulkureitin ? Kellari on vanha, muutama vuosi sitten oven edestä kaadettiin puu, jotta ovi saatiin auki. Nyt oven vieressä on hevosten sähköpaimen aita, mikä hankaloittaa kulkua kellariin ja matkalta löytyy vielä kompostikin. Jätän tämän reitin hautumaan ja yritän palata siihen kun hillot on syöty. Näin kotipihassamme lähtee pihasuunnittelu käyntiin. Ensin istutetaan aroniapensas, sitten odetetaan satoa ja minne tämä sitten laitetaan?  Lepaalla koulussa muistan ajatuksen, joka kävi mielessä että Wau ja kerrasta koko piha kuntoon. Omassa elämässä tällä hetkellä toimii jotenkin paremmin ajatus, että ottaa jostain kiinni ja yritetään pysyä siinä. On kummallisen upeaa kun touhuavia ihmisisä löytyy pihapiiristä ja päämäärämmekin aina välillä kohtaavat kivasti. Lisäksi pidän siitä että piha on käyttäjiensä oloinen. Viime viikolla pyöräilin Iittalan koululla ja hämmästyin kuinka monipuolisesti lapset kirmailivat välitunnilla.

Pariskuntana työskentely

Tajous, joka meni läpi. Tarjousta tehdessä yritin saada lukuja exeliin ja aina mieheni totesi ai niin tämäkin ja puhelin pirahti ja minulla nousi savu korvista. Ajattelemme kyllä niiin eri tavoin! Lopputukokseen oli molemmat tyytyväisiä, toteutusta odotellessa.

Avioliitto teema on noussut vahvana kahvipöytä keskusteluihimme läheisen ihmisen häitä odotellessa. Samalla tullut pohdittua omaa suhdettamme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa vuodesta 2008, eli reilun 12 vuotta. Tätä ennen seurustelimme noin 10 vuotta ja aviottomat lapsemme syntyi ennen avioliittoa. Veiläkin yhdessä olossamme on enemmän hyvä kuin huonoja hetkiä, jos tämä yhtälö menee toisinpäin, luulen että aiheelle on tehtävä jotakin. On suuri vahvuus kun toinen ymmärtää. Ja välillä täytyy keskustella niin pyykinpesusta kuin hillopurkkien sulkemisesta.

Yhdessä työskentely vaatii työtä. Tosin on mukavaa huomata kohtuullisen pitkässä parisuhteessa että kyllä meistä saattaa olla tähän. Huomenna onneksi voin olla toista mieltä. Haastavinta on yritysmaailmassa ollut molempien vahvuuksien löytäminen ja työtoimenkuvien hahmottaminen. Tai ei se niin vaikeaa ole molempien vaan on tultava toisen kanssa toimeen aivan omana itsenään. Joskus on tehty asioita tuplaten ja toisia asioita on saattanut jäädä samasta syystä hoitamatta.                       Onneksi molemmat mokaa ja onnistuu välillä :) 

Pienet piristeet

Noutopihan valikoima laajenee. Valikoimaan tulee #pihanpiristeet. Syksyiseen pihaan on uutuutena tullut rakkaudella tehdyt #pihanpiristeet. Ainutlaatuiset kappaleet on ostettavissa, kysymällä. Tällä hetkellä valikoimasta löytyy eläimmellistä menoa; perhoset , rapu ja sammakko. Materiaain lähteenä lähteenä hevosenjalkapohjassa kuluneet kengät.  Raaka-aine on siis kierrätysmateriaalia. Meillä oli tallilla todella hauskaa, kun arvailimme pihataiteen tuotoksia. Nämä somisteet ovat aiheuttaneet mukavasti hilpeyttä. Kuvassa hieman esimakua perhosesta. 

Hyvät kodit on etsinnässä #pienetpiristeet ! 

#aroniahillo #pihasuunnittelu #kellari #hevosenkengät #avioliitto #pienetpiristeet

Näissä ajatuksissa viikolla 40/2020

Sanna

Syksy ja ajatukset hukassa

Niin meni kesä! Asuntovaunuilua, kukkien kastelua, erillaisia umareissuja, ulkona nukuttu yö ja juhannuksen onnistunut brunssi, mahtavia metsälenkkejä koirien kanssa ja tietysti hevostelua kotona sekä kisoissa, niin se kesä meni. Nyt pitäisi saada ajatuksesta kiinni. Se ei vaan ole aina niin helppoa. Asioiden saaminen sanoiksi ja teoiksi. Mutta onneksi usein, kun vaan ryhtyy toimeen niin kyllä se siitä. Keväällä kun aloitin blogin kirjoittamisen oli avan liekeissä. Aamun ulkoilut keräilin kuvia ja päiväunet muokattiin kuvat ja teksti muotoon. Nyt elämä on heittänyt kuperkeikkaa teini lähti kohti ammattiopintoja ja pieni apulaiseni aloitti päivähoidon, onnellinen tyhjyys valtaa tilaa ja saa aloittamisesta vaikeaa. Olemme jälleen miehni kanssa kotona töissä. Ehkä tämä selittää hieman miksi en saanut blogiani auki heti elokuussa, kun olisi ollut piharakentamisen loisto hetki. 

Piharakentaminen

Porttia laitettiin alku kesä kiinni ja auki. Portti on enään silloin tällöin kiinni. Käyttäjät alkaa löytämään reittinsä ja autollakaan en ole kertaakaan aitaan peruuttanut. 

Nyt työn alle tuli liiteri. Liiteri sai viikonloppuna uuden pihakivilattian, kalustoa on vielä vähän paikalla kun pitää lakaista ennen puiden siirtoa. Yhdessä tekeminen on kyllä mukavaa.  Saunapuut, takkapuut ja leivinuunipuut saavat uuden lattian. Kun järjestys löytyy ovien sisäpuolelle, niin saattaa kottikärryt, harava, lapio ja oksasaksetkin löytää oman paikkansa

Jouluvalot olisi kyllä kivat piha-aidalle. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi? Lyhdyt vai ledivalot ? Pihaiadan istutussuunnitelma muhiii vielä korvien välissä ja odottaa ulos pääsyä. Jotain havua, valkoista kukkaa ja veilä selkeä kokonaiskuva on hakusessa.

Satokausi

Kevään tuotokset on elänyt kesän omaa elämäänsä. Istutuslaatikoihin on kasvanut tomaatit, ne ovat todella maukkaita. Meillä on melkein kilpailu kuka ehtii syödä punaiset, tosin juniori maistaa välillä myös vihreitä yksilöitä. 

Kakkakasan päälle kasvoi keltainen kesäkurpitsa. Meillä on ollut hevoset noin 9 vuotta ja ensimmännen kerta kun sain kurpitsan kakkakasaa. Sato on ollut runsas, samoin ruokapöytä kritiikki; ei kai täällä ole taas kesäkurpitsaa. Syksy on sadonkorjuun juhlaaikaa niin kotipihoissa kuin metsässäkin. 

Kevään blogikirjoitusten aarrelöytöni kompostista pääsi kuivumaan kesän aikana. Olin unohtanut hänet alppiruusun viereen kaivamaani ojaan ja sieltä hänet löysin pensasmustikan. Ehkä yritän elämää pensasmustikan kanssa vielä uudelleen, kun on ne niin hyvän makuisia! 

Aronia-aita on tuottanut hyvin satoa ja luulen että superfoodihillo valmistuu pika puoliin ja löytää tiensä kellarin kautta meidän ruokapöytään. Hevosille ainakin maistuu aroniamarjat hyvin tuoreena kauran ja kivenäisen seassa.

Noutopiha 

Noutopihan loppu kesä ja alku kesä on mennyt omalla painollaan. Asiakkaita on käynyt viikottain. Lastaus aikoja on sovittu ja soviteltu aikatauluihin sopivasti.  Syyskuun alun minun energia on kulunut kuljeuskaluston lupa-aioiden päivittämisessä. Projekti on vielä vähän kesken, kerron loput kun asiat varmistuu. Katseita on aseteltu vähän kevään 2021 puolelle. Ja blogin puitteissa mietin pientä piristystä  syys- ja joululoman välissä. Kaikkein pimeimpään aikaan, kun tallitiloissa on mukava puuhastella hevosten rouskuttaessa heinää. 

Pyrin kirjottelemaan vähintään kerran viikossa.

Ihanaa alkanutta syksyä kaikikille! Nautitaan väreistä ja pimenevistä illoista.