Kevään merkkejä

Olin ajatellut kirjoittavani seuraavan kirjoituksen pihan suunnittelusta lumen keskeltä,

toisin kävi. Ajatus ei oikein selkeytynyt  lause muotoon ja totesin,

että se kirjoitus tulee joskus myöhemmin.

Yritys puolella on tapahtunut useita hämmentäviä käänteitä.

Keli on aiheuttanut niistä osan. Tämän viikon sunnuntaista lähtien kelit on ollut todella haastaviaEnsin käsittämätön liukkaus laittoi mietintämyssyt tiukalle,

miten liukkaus saadaan siedettäväksi kun hiekka vain pyöri jäätävän sateen liukastamalla tiellä.

Päädyimme ratkaisuun rikkoa pintaa polanneterällä.

Tämä sai sekä positiivista että negatiivista palautetta.

Loppuviikosta tien pehmeni lämpenemisen johdosta

ja taas kamppailemme konevoimin liukkautta ja loskaa vastaan.

Osa iittalan teistä on jo aivan asfaltilla, toiset hieman muhkuraisia.

Toki sekaan on mahtunut yksi auran putoaminen, peräkärryn liitos ongelma,

sähkövika ja lumen pudotusta koulun katolta.

Onnea on mahtava työporukka ja heidän hämmästyttävä huumori!

Nämä meidän yllätykset, kun ei ole aina kalenteriin ennakkoon kirjoitettuna ja

säätiedotus on ollut haastavasti luettavaa, niin toisinaan tuntuu ettei mikään onnistu.

Mutta kalenteri merkinnöissä olemme päässeet askeleen kohti sähköistä laskutusjärjestelmään ja

toivon tämän tuovan kevään mittaan aikaa myös blogi kirjoittelulle ja pihatöille sekä mahdollisesti

myöhemmin myös jonkinlaiselle piha suunnittelulle. Noutopihan kevät on myös ajatuksissa ja

kotisivujen uudistus. 

Team on tullut tässä korona aikana tutummaksi.

Viikoittain olen istunut erilaisissa koulutuksissa tai kokouksissa.

Viherpäivät oli näistä paras, oli hauska huomata kuinka virtuaalisesti voi tavata tuttuja.

Löysin itseni myös jostain kylien kehittämis tapaamisesta, se päätyi tippumiseen yhteyksistä,

mutta mieleen jäi kylämummit ja tapa käyttää teamsin pieniä ryhmiä.

Kävin myös Iittala Villagen juhlavuosi markkinointia vilkaisemassa,

ja hetkittäin tuntui että olenko täältä kotoisin lainkaan.

Voimaannus koulutuksen kautta olen päässyt tuotteistamisen pariin

ja löytänyt opinnäytetyön tekijän taloushallinnon puolelta HAMK:sta.

Tältä pohjalta on kiva lähteä matkalle kohti kevättä. 

Maaliskuun vaihde lähenee, tunnen sen selkärangassa, sydämessä ja välillä joka solussa.

Tyttäreni tulisi täyttämään 15 v, mutta niinhän ei todellisuudessa tapahdu.

On hassua kuinka aika kuluu 5 vuotta sitten olimme jännittyneitä ja

valmistautumassa suureen leikkaukseen, silloin tyttäremme täytti 10 vuotta. 

Sen jälkeen perheeseemme on syntynyt touhukas poika,

jonka kanssa olimme tällä viikolla sähkösaha hommissa.

Tilttiin se saha meni, mutta saatiin puu nurin ja naarmu leukaan. 

Meidän esikois prinsessa, päätyi Maanrakennus Leinamo Oy:lle oppisopimukselle.

On niin hellyyttävää katsella sitä teinin intoa ja kun hän isänsä perässä

hyppää Giantin penkille ja lähtee hiekoittamaan. Samaan aikaan rakas mieheni vain harmaantuu.

Tytär tulee kotiin ruokatunnille: äiti, äiti, ne potkukelkka mummot näytti peukkua!

Tämän vuoksi Iittala on mukava paikka olla asua ja elää! 

Jos osaan, linkkaan tähän laulun: teipillä tai rakkaudella! 

Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia.

Seuraavat kirjoitukset tulee inspiraation mukaan.

Toivon kovasti että pääsimme työstämään talomme sisääntuloa

ja saisin siitä loistavaa blogi materiaalia tai maanrakentajien hiihtopäivä voi olla myös seuraava aihe.

Nähtäväksi jää mitä kevät tuo tullessaan.

Ulkoilkaa ja nauttikaa hiihtolomasta!

#iittalankylä #visitiittala #noutopiha #lumityöt

Sanna

Lumisateet ja auraus

Jälleen alkoi arki. Joululoma on ohi ja saimme vuoden vaihteessa hyvän kerroksen lunta. Luonto on kaunis ja valkoinen.

Muutama ajatus aurauksesta

Noutopihamme pienkuormaaja on päässyt talvisiin auraustöihin. Yrityksemme hoitaa suurta osaa Iittalan alueen lumitöistä. Teitä ja pihoja on luolkiteltu eri hoitotasoille. Useimmilla alueilla 5 - 6 cm lunta on rajamitta, minkä jälkeen lähdetään auraamaan. Sunnustai aurauksista on oma ohjeistuksensa. Nuoskalumi on erillaista aurattavaa kuin kevyt auran yli tuleva pakkaslumi. Ensimmäisien lumien haaste on pohjien saaminen sopivaksi. Soratielle pitää tallata hieman pohjaa eritavalla kuin asfaltille. Vähän korkeella olevat kaivonkannet osuvat auraan helposti. Niin kävi alku aurauksilla tänäkin vuonna, yksi aura päätyi remonttiin. Koneissamme käytetään verkkoteriä auroissa. Verkkoterä jättää pinnan rosoisemmaksi ja vähentää liukastumis vaaraa. Yleisin aurojen liikkeelle lähtöaika on aamuyöllä kello 3-4 välillä. Lähtöajankohtaan vaikuttaa lumen satamisaika ja arvioitu luppumis ajankohta ja ennustettu määrä. Aamuyön ajankohdassa on monia etuja; liikennettä on vähemmän, aurat mahtuu paremmin ja useimmat pääväylät saadaan auki ennen töihin ja kouluun lähtiöitä. Monelle omakotiasujalle tutumpia työkaluja ovat lumikola, harja ja lumilapiot. 

Talvinen piha

Talvinen piha on kaunis. Lumi peittää alleen monia asioita: lastenlelut, kukkapenkit, keskeneräiset projektit yms. Jäljelle jää talventörröttäjät ja lumipenkat. 

Lumesta näkee hyvin kulkureitit, niin ihmisten kuin eläintenkin. Siinä on hyvin konkreettinen paikka miettiä pihan toimintoja ja reitityksiä. Missä kulkee kissanpolku ja mitä reittäjä käytetään eniten jalan ja mitä autolla ja meillä osaa myös hevosella. Omasta pihasta merkittävimmät reitit vie hevostallille, koiran tarhaan, autotalliin, liiteriin, pannuhuoneeseen ja toimistoon. Samaan tapaan metsäneläinten reitit on helppo jäljittää lumesta.

Talvisen pihan kaksi iloista elementtiä ovat lumiukko ja jäälyhty. Lumiukon rakentaminen on hauskaa puuhaa niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Naapurimme on rakentanut suuren lumiukon, jota voin aamukahvilta ihastella. Tyttäreni ehdotti joululomalla jäälyhtyjen tekoa ja muutamia saimme jo valmiiksi kunnes kelit muutui ja lyhdyt suli.

Ensilumen jälkeen

Kun ensimmäinen lumi on satuanut lunta alkaa kerrostumaan ja hetken päästä kasautumaan. Omassa pihapiirissä lumen kanssa puuhastellessa voi välillä ärsyttää paljon! Minä koitan miettiä, miten kesällä voisi polkuja pihaan rakentaa ja rakas miehni tulee syömään ja auraa oman reittinsä koneella oven läheisyyteen. Ehkä vielä jonain päivänä saan oman pihani suunniteltua niin että koneiden reitit on heidän reitit ja jalankuku on käsilumitöitä. 

Hetkitäin aina välillä mietin pienen kylän etuja ja haittoja omassa päässäni. Ja tammikuun lopun lumen määrästä ollut keskustelu Iittalan Kuulumisia palstalla kyllä pahoitti mieleni koko päiväksi, onneksi seuraavana päivänä satoi jälleen lisää lunta. Keskustelun positiivinen vaikutus omaan elämääni oli se että kuulin mieheni suusta lauseen; Mitä jos ensi vuonna ei enään tarjota lumitöitä? Jäin miettimään mitä tämä lause tarkoittaa käytännössä yrityksemme kannalta: työntekijöiden lomat olisi helpompi järjstää talvikaudelle, säätiedotuksen tarkkalun voisi suunnata talviliikuntalajeihin, mutta todennäköisesti joutuisimme lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitä ja se on ikävää ja näin emme halua toimia! Onneksi keskustelussa oli paljon kannustavia ja ymmärtäviä kommentteja ja se on pienen kylän hyvä puoli. Samoin kävelyteillä kulkiessa on tullut ihanan kannustavia kiitoksia ja ymmärrys on ollut yrityksemme puolella monesta asiasta. Kiitos teille ihnanat asiakkaat ja kyläläiset! 💗

Kevään ääniä alkaa jo kuulua ja ensi viikolla säätiedotus lupaa auringon pilkahduksia!

Seuraava blogikirjoitus tulee käsittelemään pihasuunnittelua ja sen mahdollista totteuttamista. 

Lumityöt on mukavaa ulkoilua ja punaiset posket on iloinen näky!

Sanna

Marraskuun pimeys

Illat on pimeitä, maa ilmee kaiken valon ja pienistä auringonpilkahduksista täytyy nauttia! On hassua, kun elämä välillä heittää niin ympyrää ettei oikein onnistu saamaan lauseita kasaan. Viime viikolla en saanut blogiteksitiä lainkaan aikaiseksi, kun työstimme mieheni kanssa Maanrakennus Leinamo Oy:n liiketoimintasuunnitelmaa lausemuotoon. Lisäksi tallilla tapahtui kaikenlaista. Suunnitelma valmistuu toivottavasti marraskuun aikana. Ilokseni löysin läheltä kaksi ihmistä, jotka lukevat sen ennen kuin palaan voimaannuskoulutuksen team palaveriin aiheen tiimoilta. Liiketoimintasuunnitelmassa mietitään hieman myös Noutopihan ensi kevään tulevaisuutta ja toimintamallia. Siksi halusin aiheesta myös blogissani kertoa.

Hevostenreitti

Giant on pienkuormaajamme, joka kuormaa noutopihalla 400l:n kauhallisia. Hän on myös oma kone suosikkini. Matka-ajossa aivan kamala, mutta kauha on kätevä ulkopuuhastelussa ja työmaan sisäisissä maansiirroissa. Mieheni on asentanut koneen kotikäyttöön istuimmen, missä juniori todella viihtyy ja pysyy turvassa sekä matksassa mukan. Teinimme käyttää konetta näppärästi niin: hevoskentänlanaukseen, kuin tarhojen siivoamiseen tai esteiden kantamiseen kentälle ja pois. Tällä kertaa Giantti lähti kanssamme naisellisiin metsänraivaustöihin hevosreitille.

Hevosten kesä aitauksen saimme purettua marraskuun alussa. Pieni apulaiseni oli vuodessa kasvanut niin, että malttoi hienosti istua mönkijän takapenkillä aitatolppia keräilemässä. Samalla saatiin pieni pätkä hevosten kotipolkuja avattua käyttöön. Matkalle oli kaatunut tuulella puu, niin teini tuli innokkaasti  Giant-pienkuormaajalla auttamaan. Näin saatiin lämmittelylenkki mukavasti aukaistua. Siinä samalla luonnon helmassa touhuillessa voi havaita kuinka syksy on yhdestä lumikuurosta huolimatta ollut todella lämmin. Herneet alkavat savipellossa itää uudelleen ja ojan pientareelta voi bongata kellertyneen ruohon seasta myös kukkasia, kun katsoo tarkasti. Ei metsän parantavista voimista turhaan puhuta.

Moottorisahastamme oli akku loppunut, joten turvauduimme oksasaksiin.

Luonto tekee hienoja rajauksia joita voi hyödyntää myös pihasuunnittelussa. kun hetke. Syksyisessä harmaudessa keltaiset heinät ojanpientateella antaa kaunista väriloistoa tähän harmauteen. Jotain tämän tapaista olen miettinyt myös etupihamme laatoituksen reunaan, joka on ollut purettuna jo useamman vuoden.

Noin viikko tämän reissumme jälkeen. Tulin eräänä aamuna junioria viemästä hoitoon, poikkesin matkalla ystävällä aamunstarttauskahvilla ja tulin kotiinpäin. Hämmästyin, kun risteyksessä seisoi auto ja poikkesin jutulle. Hän oli pienen metsämme kaatoa suunnitteleva ehkä biowatin mies. Olipa mukavaa astella ajatuksella komean miehen kanssa pieniä metsäpolkujamme. Miettien samalla miltä metsä tulee muutaman viikon päästä näyttämään.

Noutopiha

Noutopiha elää hiljaiseloa. Viime viikkojen ilhaduttavin asiakas käynti oli, kun eräs pariskunta oli päättänyt aloittaa syksynpiristykseksi pihalaatoituksen teon ja tarvitsivat hiekkaa. Mieheni ystävällisesti kieltäytyi myymästä hiekkaa laatoituksen alle ja suositteli kivituhkaa. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä lopputulokseen, kun keskiviikkona iltapäivällä pienkuormaaja Giant lastasi kauhallisen kivituhkaa peräkärryn kyytiin.

Tulevista kirjoituksista

Noutopihan elämä alkaa hiljenemään tältä syksyltä. Luulen ,että kirjoitan vielä ennen joulua pienen kirjoituksen lumitöistä, mitä yrityksessämme myös tehdään. Lumityölistat hakee muotoaan ja aloitamme odottelemaan talven seuraavia lumisateita. Helmi-maaliskuulle ajettelin ottaa teemaksi pihasuunnittelua ja kääntää katseita todenteolle lumen sulamiseen. Ja keväällä odotellaan noutopihan aukeamista huhti- toukokuun vaihteessa. Kirjoittelen nyt vähän harvemmin, kun noutopihan tapahtumia on vähemmän.

Kyllä yhdessä tekeminen yksin touhuamiesen voittaa!

Sanna

Lokakuu vaihtuu marraskuuhun

Elämme syksyn ankeinta aikaa. Vettä sataa, kuraa riittää, koira vaihtaa karvaa ja hevoset täytyy loimittaa, koska heistä valta osa on klipattu. Aamutoimiin kuluu jotenkin paljon aikaa. Silti syksy jotenkin järjestää asioita kesälomien jälkeen ja toisaalta on kiva suunnata ajatuksia kohti ensi kevättä. Rutiinit alkaa löytyä asiat loksahtelee paikoilleen, pidän siitä.

Olisi hyvää aikaa huoltaa puutarhan työkalut, haravoida viimeiset lehdet, siivoilla varastoja jne. Mitä tapahtuu meidän perheessä? Otetaan loikka hevosmaailmaan ja rakennetaan talliin uusi karsiana. Syysloman alkuu haetaan hevonen ja ne arjen rutiinit menee koko porukalta ihmisiltä niin kuin eläimmiltä uusiksi. Samalla teinin haavemaailma pompsahtaa kohti suuria esteloikkia ja me vanhempina pohdimme miten pitää ohjat käsissä. Nuoruus on niin ihaa ja kamalaa aikaa 💓 onneksi on hevoset! Ja pieni poikamme sanoo vihdoin Äiti. Lähes kaikki muut perheen eläimmet ja ihmiset sieltä on tullutkin, joku aika sitten. Onneksi on maanrakennus koneita niin pysymme hevostarhoissa pinnalla.

Blogini tarkoitus oli alun perin kertoa Maanrakennus Leinamon noutopihan tuotteiden käyttö mahdollisuuksista. Noutopihan ensi kevään toiminta ajatusta tässä syksyn pimeissä on hauduteltu ja suunnitteilla on avata Noutopiha toukokuun alussa ja selvittelemme järkevää ratkaisua kotiin kuljetukseen. Samoin mietinnässä on pihasuunnittelu tai pieni muotoiset pihatyöt koneiden avulla.

Haluan ketoa teille vähän yrityksestä Maanrakennus Leinamo. Olen tänä syksynä palannut toimistoon mieheni rinnalle. Yhteistyömme hioituu viikko viikolta ja ensi kuussa pääsen ehkä jo laskutuksen pariin. Alkukuusta kävimme yhden yön vierailun Oulussa. Matkan tarkoitus oli taata isä-poika laatuaikaa Oulun Edenissä ja minä pääsin Liikenneyrittäjä kokeeseen ja läpäisin sen. Olen siis ylentymässä kuljetusvastaavaksi Maanrakennus Leinamo Oy:ssä. Samaan aikaan hain yrityksemme mukaan Voimavalmennus ryhmään, jossa saamme ulkopuolista tukea yritystoiminnan kehittämiseen. Uudet silmäparit näkevät asiat kivasti toisessa valossa. 

Huomenna on pyhäinpäivä. On jotenkin niin hassua, että päivä on lasten naamiaispävä, juniorimme nimipäivä ja edes menneen isäni syntymäpäivä. Hevosen kenkäkurpitsat eivät aivan valmistunut tähän blogikirjoitukseen. Toivon niiden löytyvän huomenna maitolaiturilta ilahduttamasta halloweenin ohikulkijoita kynttilöiden kera.

Tunntelmallista pyhänpäivää !

Sanna

Pieni maastopolku

Aikuisuus on upea juttu!

Olin ilahtunut, kun Vain Elämää sarjassa Arja Koriseva kertoi pitkästä parisuhteesta ja kuinka ilman toista ei voisi elää. Innoissani katsoin jakson ja lausahdus oli vain ohikiitävä hetki, eikä lainkaan sitä mitä Iltalehti oli hehkuttanut. No niinhän se oikeastaan on! Hetkistä on nautittava.

On mahtavaa, kun huomaa arjen pyöriessä, että joskus asiat onnistuvat. Näin kävi, kun kirjoitin pihasuunnittelusta ja verryttely lenkistä. Pieni maastopolku alkaa löytää reittinsä. Tänään haluan näyttää teille näkymiä tämän hetkiseltä polulta. Eräänä iltana mieheni kauhaisi kaivinkoneella putki kasaa ja totesi menen nyt tekemään sen ratsastuspolun missä on mäkiä. Lähdin juniorin kanssa tarkastelemaan tilanteen kulkua, koska häntä koneet kovasti kiinnostavat. Joskus on hyvä pitää suunsa kiinni kun kaivinkone tekee jotain mitä olet pyytänyt vaikkei se aina mene niin kuin olet itse ajatellut. En olisi osannut ajatella kyseistä reittiä, koska ajattelin että siinä on oja ja rotko. Putki ojaan, kultahiekkaa putken päälle, karkeampaa soraa väliin ja siistipinta ja sopivan levyinen polku alkaa hahmottua 💚

Reitille oli tarkoitus saada hevosille nousuja ja laskuja, jotka kehittävät ratsukon tasapainoa. Meille ihmisille on rakennettu kuntoportaita niin hyvän ystävän vinkkauksesta ajattelimme hyödyntää samaa eläin maailmaan polun muodossa. Polku alkaa hahmottumaan ja sitä on hieman kokeiltu. Ohi kulkevat lenkkeilijät voivat sen hyvin päätellä kavion jäljistä. Kokeilkaa ihmeessä, hevoset uskaltaa jo kivasti kiivetä pieniä mäkiä. Juniorimme otti kiipeämisen ihanasti haasteen kannalta. Osaa hevosista hetken mietitytti, pienellä kannustuksella kiipeämisestä tuli hauskaa.

Tänään, kun ajatuksia sinkoili joka suuntaan; otin ponin mukaan ja kävin katsomassa mitä reitillemme kuuluu. Muistelin ensimmäisiä kirjoituksiani ja mietin mitenkä tämä lähti liikkeelle. Kauhallinen ajatuksia. Lapseni möyri likaisena ympäri kauhoja ja nyt ymmärsin että onneksi on monta kauhaa niin joskus ne voi löytää paikkansa. Pääsin perille kukkulalle ja ‘reitilleni’ oli parkkeerattu lavetti! ******** Hetken purin hammasta ja parkkeerasin ponin, hän oli yhtä ihmeissään kun minä. Onneksi tunnemme ponin kanssa toisemme kivasti niin hänkin ymmärsi ettei tilanteessa ollut mitään hätää. Irrottelin oksia joihin ylettyi hyvin lavetilta ja katselimme hetken, vedimme yhdessä vatsatsisään ja ohitimme lavetin. Taidamme parantaa reitin merkkausta jotenkin, se on ehkä tällä hetkellä liian luonnonläheinen.

Syyslomamme oli aikamoinen myllerrys. Pikamatka Ouluun, teini hoiti tallia, asioita tupsahteli ja häistä yritettiin toipua. Muistan ajan  kuinka ahdistuin maatalon elämästä ja tekemättömistä töitä kodissamme, mutta nämä hetket on mahtavia kun huomaan kotiutuneeni ja nautin elämästä taajaman laidalla ja samalla huomaan kuinka pitkä parisuhde on suuri vahvuus elämässä ja yhdessä on ilo työskennellä vaikkei joka päivä siltä tunnukaan.  Aivan kuin vain elämää sarjan hetketkin, niitä on hyvä löytää työstä, kodista sekä harrastuksista. Ja syysloman myllerryskin alkaa löytää iloisen arjen. 

Onneksi voi aina joskus heittäytyä lapsen tasolle💗

Syysarkea ja nautitaan ensilumesta ja valon pilkahduksista!

Sanna

Haravoidaan yhdessä

Yhdessä tekeminen

Pihahommia on mukava puuhastella, varsinkin kuivalla ja lämpimällä säällä. Tänä syksynä on hienoja syyspäiviä ollut runsaati tarjolla. Joskus on kiva puuhastella yksistään, mutta itse kyllä pidän enemmän yhdessä tekemisestä. Se on jotenkin palkitsevampaa, kun saa aikaiseksi nopeammin ja usein pihahommissa löytyy kaikille jotakin sopivaa hommaa ja juttu luistaa. Meillä koti pihassa konekuskeja löytyy nopeammin kuin kottikärry kuskeja. Lisäksi haaste on saada kaikki toimimaan samaan suuntaa. Heinätöissä tämä onnistuu parhaiten. Joskus jonkun on aloitettava, toisen jatkettava ja kolmannen viimeisteltävä, siinä saattaa unohtua kertoa edelliselle mitä tuli tehtyä. 

Viime viikolla mieheni kanssa eräällä työmaalla kuuntelin radiosta, kuinka someen on perustettu naapurusto ryhmiä. Se kuullosti hyvältä ja hetken jopa innostuin. Jäin miettimään, että kenenkä kanssa oikein olemme naapureita. Kotimme on keskellä peltoa, pellon laidassa on taloja, osan tiedämme toisia emme. Joskus tuntuu, että ohitse kulkevat koiranlenkinttäjät ovat naapureiden kaltaisia joiden kanssa tulee oltua viikoittain tekemisissä ilman someakin. Ja kaikkein tonttumaisin naapuri keittää mahtavimman joulupuuron 💗 Taidan jättää naapuristo ryhmän ajatuksen hautumaan.

Kuorikate

Keväällä kuorikate löysi hyvin asiakkaat, suuri rekkakuorma saatiin myytyä juhannukseen mennessä. Syksyllä kourikatetta on tullut pienempiä eriä, jotta sitä ei jäisi talveksi varastoon. 

Isompi kuorikateprojekti oli Iittalan Lasimäellä. Lasimäen yhtenäiskoulun puoleisella rinteestä kaadettiin isoja puita keväällä ja nyt syyskuunlopulla rinne päällystettiin kuorikatteella. Kuorikateen tarkoituksena on sitoa maanpintaa erroosion varalta ja torjua rikkoruohojen vallatonta kasvua.

Pienempänä kourikate projektina syksylle uudistumme kotipihamme kanukkapensaiden alustat. Edellisen kerran heidän juuristo oli siistitty noin 3 vuotta sitten. Kuorikate oli aivan pensaiden juurella ja rikkaruohon sekainen. Leikkasin maahan taipuvat oksat pois ja kuorimme pensaan alta nurmikon lapiolla ja juurelta rikkaruohot pois. Kuorikatteen alle heitin lannoitteen ja pintaan noin 8 cm:n kerroksen kuorikatetta. Nyt odotellaan kevättä hyvällä mielin. Seuraava nurmikon leikkuu on huomattavasti mukavampi. Pensaista alkaa olemaan mukavasti näkösuojaa. Tapereen kaupunki käytetään samantapaista ratkaisua puistopuiden juurilla.

Pihasuunnittelu

Koti pihastamme löytyy talli. Piha piiriin on suunnitteilla noin 10 minuutin alku ja loppukävely reitti. Asumme kovin tasaisella eli korkeuseroja saa hakea. Ajatus oli, että  reitiltä löytyisi nousuja ja laskuja. Lasten kanssa eräänä iltana aloitimme suunnittelun, teini otti hevosen ja laittoi spottrakkerin päällä, kävelimme ajatellun lenkin ja puhelin sanoin puoli minuuttia ja 44m, kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. 

Kulkureittien ja polkujen suunnittelu on mukavaa hommaa. Toteutus vaatii varmasti moottorisahaa ja perheen isäkin antoi jo myöntävän lausahduksen, joka nopeuttaa projektin kulkua mukavasti. 

Hyvä ajatus jäi tällä kertaa siihen että pihasta kaadettiin muutama puu ja mieheni alkoi miettiä moton tilaamista jotta vaimo mahtuu kulkemaan. Jatkoa jäämme odottamaan.

Ensi viikolla on koulujen syyslomat. Pikku poikamme jää myös lomalle hyvin alkaneesta päivähoidosta. Teini siirtyy tällä viikolla etäopetukseen. Mukavia pihahommia  teille kaikille!  Edellisen kirjoituksen rapu löysi uuden kodin ja hänelle tilattiin kaveri, perhoset ja sammakko etisii vielä uusia koteja tai kotiutuvat omaan puutarhaan. Haravoikaa yhdessä 💛

Syysteveisin

Sanna

Pienistä palasista

Aroniahillo ja kellari

Syyskuu on lähestymässä lokakuuta ja elämäni ensimmäinen aroniahillo on keitetty. Purkit on löytänyt paikkansa kellarin hyllyltä vielä en ole uskaltaunut maistamaan. Säästän sen kokemuksen pimeälle ajalle, kun tarvitaan paljon vitamiinejä. Kellari sai hyllyt hetkeä aikasemmin, kiitos ahkeran pihapappamme. Kuinka kellariin saisi hyvän kulkureitin ? Kellari on vanha, muutama vuosi sitten oven edestä kaadettiin puu, jotta ovi saatiin auki. Nyt oven vieressä on hevosten sähköpaimen aita, mikä hankaloittaa kulkua kellariin ja matkalta löytyy vielä kompostikin. Jätän tämän reitin hautumaan ja yritän palata siihen kun hillot on syöty. Näin kotipihassamme lähtee pihasuunnittelu käyntiin. Ensin istutetaan aroniapensas, sitten odetetaan satoa ja minne tämä sitten laitetaan?  Lepaalla koulussa muistan ajatuksen, joka kävi mielessä että Wau ja kerrasta koko piha kuntoon. Omassa elämässä tällä hetkellä toimii jotenkin paremmin ajatus, että ottaa jostain kiinni ja yritetään pysyä siinä. On kummallisen upeaa kun touhuavia ihmisisä löytyy pihapiiristä ja päämäärämmekin aina välillä kohtaavat kivasti. Lisäksi pidän siitä että piha on käyttäjiensä oloinen. Viime viikolla pyöräilin Iittalan koululla ja hämmästyin kuinka monipuolisesti lapset kirmailivat välitunnilla.

Pariskuntana työskentely

Tajous, joka meni läpi. Tarjousta tehdessä yritin saada lukuja exeliin ja aina mieheni totesi ai niin tämäkin ja puhelin pirahti ja minulla nousi savu korvista. Ajattelemme kyllä niiin eri tavoin! Lopputukokseen oli molemmat tyytyväisiä, toteutusta odotellessa.

Avioliitto teema on noussut vahvana kahvipöytä keskusteluihimme läheisen ihmisen häitä odotellessa. Samalla tullut pohdittua omaa suhdettamme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa vuodesta 2008, eli reilun 12 vuotta. Tätä ennen seurustelimme noin 10 vuotta ja aviottomat lapsemme syntyi ennen avioliittoa. Veiläkin yhdessä olossamme on enemmän hyvä kuin huonoja hetkiä, jos tämä yhtälö menee toisinpäin, luulen että aiheelle on tehtävä jotakin. On suuri vahvuus kun toinen ymmärtää. Ja välillä täytyy keskustella niin pyykinpesusta kuin hillopurkkien sulkemisesta.

Yhdessä työskentely vaatii työtä. Tosin on mukavaa huomata kohtuullisen pitkässä parisuhteessa että kyllä meistä saattaa olla tähän. Huomenna onneksi voin olla toista mieltä. Haastavinta on yritysmaailmassa ollut molempien vahvuuksien löytäminen ja työtoimenkuvien hahmottaminen. Tai ei se niin vaikeaa ole molempien vaan on tultava toisen kanssa toimeen aivan omana itsenään. Joskus on tehty asioita tuplaten ja toisia asioita on saattanut jäädä samasta syystä hoitamatta.                       Onneksi molemmat mokaa ja onnistuu välillä :) 

Pienet piristeet

Noutopihan valikoima laajenee. Valikoimaan tulee #pihanpiristeet. Syksyiseen pihaan on uutuutena tullut rakkaudella tehdyt #pihanpiristeet. Ainutlaatuiset kappaleet on ostettavissa, kysymällä. Tällä hetkellä valikoimasta löytyy eläimmellistä menoa; perhoset , rapu ja sammakko. Materiaain lähteenä lähteenä hevosenjalkapohjassa kuluneet kengät.  Raaka-aine on siis kierrätysmateriaalia. Meillä oli tallilla todella hauskaa, kun arvailimme pihataiteen tuotoksia. Nämä somisteet ovat aiheuttaneet mukavasti hilpeyttä. Kuvassa hieman esimakua perhosesta. 

Hyvät kodit on etsinnässä #pienetpiristeet ! 

#aroniahillo #pihasuunnittelu #kellari #hevosenkengät #avioliitto #pienetpiristeet

Näissä ajatuksissa viikolla 40/2020

Sanna