keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Pieni maastopolku

Aikuisuus on upea juttu!

Olin ilahtunut, kun Vain Elämää sarjassa Arja Koriseva kertoi pitkästä parisuhteesta ja kuinka ilman toista ei voisi elää. Innoissani katsoin jakson ja lausahdus oli vain ohikiitävä hetki, eikä lainkaan sitä mitä Iltalehti oli hehkuttanut. No niinhän se oikeastaan on! Hetkistä on nautittava.

On mahtavaa, kun huomaa arjen pyöriessä, että joskus asiat onnistuvat. Näin kävi, kun kirjoitin pihasuunnittelusta ja verryttely lenkistä. Pieni maastopolku alkaa löytää reittinsä. Tänään haluan näyttää teille näkymiä tämän hetkiseltä polulta. Eräänä iltana mieheni kauhaisi kaivinkoneella putki kasaa ja totesi menen nyt tekemään sen ratsastuspolun missä on mäkiä. Lähdin juniorin kanssa tarkastelemaan tilanteen kulkua, koska häntä koneet kovasti kiinnostavat. Joskus on hyvä pitää suunsa kiinni kun kaivinkone tekee jotain mitä olet pyytänyt vaikkei se aina mene niin kuin olet itse ajatellut. En olisi osannut ajatella kyseistä reittiä, koska ajattelin että siinä on oja ja rotko. Putki ojaan, kultahiekkaa putken päälle, karkeampaa soraa väliin ja siistipinta ja sopivan levyinen polku alkaa hahmottua 💚



Reitille oli tarkoitus saada hevosille nousuja ja laskuja, jotka kehittävät ratsukon tasapainoa. Meille ihmisille on rakennettu kuntoportaita niin hyvän ystävän vinkkauksesta ajattelimme hyödyntää samaa eläin maailmaan polun muodossa. Polku alkaa hahmottumaan ja sitä on hieman kokeiltu. Ohi kulkevat lenkkeilijät voivat sen hyvin päätellä kavion jäljistä. Kokeilkaa ihmeessä, hevoset uskaltaa jo kivasti kiivetä pieniä mäkiä. Juniorimme otti kiipeämisen ihanasti haasteen kannalta. Osaa hevosista hetken mietitytti, pienellä kannustuksella kiipeämisestä tuli hauskaa.

Tänään, kun ajatuksia sinkoili joka suuntaan; otin ponin mukaan ja kävin katsomassa mitä reitillemme kuuluu. Muistelin ensimmäisiä kirjoituksiani ja mietin mitenkä tämä lähti liikkeelle. Kauhallinen ajatuksia. Lapseni möyri likaisena ympäri kauhoja ja nyt ymmärsin että onneksi on monta kauhaa niin joskus ne voi löytää paikkansa. Pääsin perille kukkulalle ja ‘reitilleni’ oli parkkeerattu lavetti! ******** Hetken purin hammasta ja parkkeerasin ponin, hän oli yhtä ihmeissään kun minä. Onneksi tunnemme ponin kanssa toisemme kivasti niin hänkin ymmärsi ettei tilanteessa ollut mitään hätää. Irrottelin oksia joihin ylettyi hyvin lavetilta ja katselimme hetken, vedimme yhdessä vatsatsisään ja ohitimme lavetin. Taidamme parantaa reitin merkkausta jotenkin, se on ehkä tällä hetkellä liian luonnonläheinen.



Syyslomamme oli aikamoinen myllerrys. Pikamatka Ouluun, teini hoiti tallia, asioita tupsahteli ja häistä yritettiin toipua. Muistan ajan  kuinka ahdistuin maatalon elämästä ja tekemättömistä töitä kodissamme, mutta nämä hetket on mahtavia kun huomaan kotiutuneeni ja nautin elämästä taajaman laidalla ja samalla huomaan kuinka pitkä parisuhde on suuri vahvuus elämässä ja yhdessä on ilo työskennellä vaikkei joka päivä siltä tunnukaan.  Aivan kuin vain elämää sarjan hetketkin, niitä on hyvä löytää työstä, kodista sekä harrastuksista. Ja syysloman myllerryskin alkaa löytää iloisen arjen. 

Onneksi voi aina joskus heittäytyä lapsen tasolle💗

Syysarkea ja nautitaan ensilumesta ja valon pilkahduksista!

Sanna


torstai 8. lokakuuta 2020

Haravoidaan yhdessä

Yhdessä tekeminen

Pihahommia on mukava puuhastella, varsinkin kuivalla ja lämpimällä säällä. Tänä syksynä on hienoja syyspäiviä ollut runsaati tarjolla. Joskus on kiva puuhastella yksistään, mutta itse kyllä pidän enemmän yhdessä tekemisestä. Se on jotenkin palkitsevampaa, kun saa aikaiseksi nopeammin ja usein pihahommissa löytyy kaikille jotakin sopivaa hommaa ja juttu luistaa. Meillä koti pihassa konekuskeja löytyy nopeammin kuin kottikärry kuskeja. Lisäksi haaste on saada kaikki toimimaan samaan suuntaa. Heinätöissä tämä onnistuu parhaiten. Joskus jonkun on aloitettava, toisen jatkettava ja kolmannen viimeisteltävä, siinä saattaa unohtua kertoa edelliselle mitä tuli tehtyä. 

Viime viikolla mieheni kanssa eräällä työmaalla kuuntelin radiosta, kuinka someen on perustettu naapurusto ryhmiä. Se kuullosti hyvältä ja hetken jopa innostuin. Jäin miettimään, että kenenkä kanssa oikein olemme naapureita. Kotimme on keskellä peltoa, pellon laidassa on taloja, osan tiedämme toisia emme. Joskus tuntuu, että ohitse kulkevat koiranlenkinttäjät ovat naapureiden kaltaisia joiden kanssa tulee oltua viikoittain tekemisissä ilman someakin. Ja kaikkein tonttumaisin naapuri keittää mahtavimman joulupuuron 💗 Taidan jättää naapuristo ryhmän ajatuksen hautumaan.

Kuorikate

Keväällä kuorikate löysi hyvin asiakkaat, suuri rekkakuorma saatiin myytyä juhannukseen mennessä. Syksyllä kourikatetta on tullut pienempiä eriä, jotta sitä ei jäisi talveksi varastoon. 
Isompi kuorikateprojekti oli Iittalan Lasimäellä. Lasimäen yhtenäiskoulun puoleisella rinteestä kaadettiin isoja puita keväällä ja nyt syyskuunlopulla rinne päällystettiin kuorikatteella. Kuorikateen tarkoituksena on sitoa maanpintaa erroosion varalta ja torjua rikkoruohojen vallatonta kasvua.

Pienempänä kourikate projektina syksylle uudistumme kotipihamme kanukkapensaiden alustat. Edellisen kerran heidän juuristo oli siistitty noin 3 vuotta sitten. Kuorikate oli aivan pensaiden juurella ja rikkaruohon sekainen. Leikkasin maahan taipuvat oksat pois ja kuorimme pensaan alta nurmikon lapiolla ja juurelta rikkaruohot pois. Kuorikatteen alle heitin lannoitteen ja pintaan noin 8 cm:n kerroksen kuorikatetta. Nyt odotellaan kevättä hyvällä mielin. Seuraava nurmikon leikkuu on huomattavasti mukavampi. Pensaista alkaa olemaan mukavasti näkösuojaa. Tapereen kaupunki käytetään samantapaista ratkaisua puistopuiden juurilla.


Pihasuunnittelu

Koti pihastamme löytyy talli. Piha piiriin on suunnitteilla noin 10 minuutin alku ja loppukävely reitti. Asumme kovin tasaisella eli korkeuseroja saa hakea. Ajatus oli, että  reitiltä löytyisi nousuja ja laskuja. Lasten kanssa eräänä iltana aloitimme suunnittelun, teini otti hevosen ja laittoi spottrakkerin päällä, kävelimme ajatellun lenkin ja puhelin sanoin puoli minuuttia ja 44m, kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. 

Kulkureittien ja polkujen suunnittelu on mukavaa hommaa. Toteutus vaatii varmasti moottorisahaa ja perheen isäkin antoi jo myöntävän lausahduksen, joka nopeuttaa projektin kulkua mukavasti. 

Hyvä ajatus jäi tällä kertaa siihen että pihasta kaadettiin muutama puu ja mieheni alkoi miettiä moton tilaamista jotta vaimo mahtuu kulkemaan. Jatkoa jäämme odottamaan.

Ensi viikolla on koulujen syyslomat. Pikku poikamme jää myös lomalle hyvin alkaneesta päivähoidosta. Teini siirtyy tällä viikolla etäopetukseen. Mukavia pihahommia  teille kaikille!  Edellisen kirjoituksen rapu löysi uuden kodin ja hänelle tilattiin kaveri, perhoset ja sammakko etisii vielä uusia koteja tai kotiutuvat omaan puutarhaan. Haravoikaa yhdessä 💛

Syysteveisin

Sanna


tiistai 29. syyskuuta 2020

Pienistä palasista

Aroniahillo ja kellari

Syyskuu on lähestymässä lokakuuta ja elämäni ensimmäinen aroniahillo on keitetty. Purkit on löytänyt paikkansa kellarin hyllyltä vielä en ole uskaltaunut maistamaan. Säästän sen kokemuksen pimeälle ajalle, kun tarvitaan paljon vitamiinejä. Kellari sai hyllyt hetkeä aikasemmin, kiitos ahkeran pihapappamme. Kuinka kellariin saisi hyvän kulkureitin ? Kellari on vanha, muutama vuosi sitten oven edestä kaadettiin puu, jotta ovi saatiin auki. Nyt oven vieressä on hevosten sähköpaimen aita, mikä hankaloittaa kulkua kellariin ja matkalta löytyy vielä kompostikin. Jätän tämän reitin hautumaan ja yritän palata siihen kun hillot on syöty. Näin kotipihassamme lähtee pihasuunnittelu käyntiin. Ensin istutetaan aroniapensas, sitten odetetaan satoa ja minne tämä sitten laitetaan?  Lepaalla koulussa muistan ajatuksen, joka kävi mielessä että Wau ja kerrasta koko piha kuntoon. Omassa elämässä tällä hetkellä toimii jotenkin paremmin ajatus, että ottaa jostain kiinni ja yritetään pysyä siinä. On kummallisen upeaa kun touhuavia ihmisisä löytyy pihapiiristä ja päämäärämmekin aina välillä kohtaavat kivasti. Lisäksi pidän siitä että piha on käyttäjiensä oloinen. Viime viikolla pyöräilin Iittalan koululla ja hämmästyin kuinka monipuolisesti lapset kirmailivat välitunnilla.

Pariskuntana työskentely

Tajous, joka meni läpi. Tarjousta tehdessä yritin saada lukuja exeliin ja aina mieheni totesi ai niin tämäkin ja puhelin pirahti ja minulla nousi savu korvista. Ajattelemme kyllä niiin eri tavoin! Lopputukokseen oli molemmat tyytyväisiä, toteutusta odotellessa.

Avioliitto teema on noussut vahvana kahvipöytä keskusteluihimme läheisen ihmisen häitä odotellessa. Samalla tullut pohdittua omaa suhdettamme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa vuodesta 2008, eli reilun 12 vuotta. Tätä ennen seurustelimme noin 10 vuotta ja aviottomat lapsemme syntyi ennen avioliittoa. Veiläkin yhdessä olossamme on enemmän hyvä kuin huonoja hetkiä, jos tämä yhtälö menee toisinpäin, luulen että aiheelle on tehtävä jotakin. On suuri vahvuus kun toinen ymmärtää. Ja välillä täytyy keskustella niin pyykinpesusta kuin hillopurkkien sulkemisesta.

Yhdessä työskentely vaatii työtä. Tosin on mukavaa huomata kohtuullisen pitkässä parisuhteessa että kyllä meistä saattaa olla tähän. Huomenna onneksi voin olla toista mieltä. Haastavinta on yritysmaailmassa ollut molempien vahvuuksien löytäminen ja työtoimenkuvien hahmottaminen. Tai ei se niin vaikeaa ole molempien vaan on tultava toisen kanssa toimeen aivan omana itsenään. Joskus on tehty asioita tuplaten ja toisia asioita on saattanut jäädä samasta syystä hoitamatta.                       Onneksi molemmat mokaa ja onnistuu välillä :) 

Pienet piristeet

Noutopihan valikoima laajenee. Valikoimaan tulee #pihanpiristeet. Syksyiseen pihaan on uutuutena tullut rakkaudella tehdyt #pihanpiristeet. Ainutlaatuiset kappaleet on ostettavissa, kysymällä. Tällä hetkellä valikoimasta löytyy eläimmellistä menoa; perhoset , rapu ja sammakko. Materiaain lähteenä lähteenä hevosenjalkapohjassa kuluneet kengät.  Raaka-aine on siis kierrätysmateriaalia. Meillä oli tallilla todella hauskaa, kun arvailimme pihataiteen tuotoksia. Nämä somisteet ovat aiheuttaneet mukavasti hilpeyttä. Kuvassa hieman esimakua perhosesta. 
Hyvät kodit on etsinnässä #pienetpiristeet ! 


#aroniahillo #pihasuunnittelu #kellari #hevosenkengät #avioliitto #pienetpiristeet

Näissä ajatuksissa viikolla 40/2020
Sanna



maanantai 21. syyskuuta 2020

Syksy ja ajatukset hukassa

Niin meni kesä! Asuntovaunuilua, kukkien kastelua, erillaisia umareissuja, ulkona nukuttu yö ja juhannuksen onnistunut brunssi, mahtavia metsälenkkejä koirien kanssa ja tietysti hevostelua kotona sekä kisoissa, niin se kesä meni. Nyt pitäisi saada ajatuksesta kiinni. Se ei vaan ole aina niin helppoa. Asioiden saaminen sanoiksi ja teoiksi. Mutta onneksi usein, kun vaan ryhtyy toimeen niin kyllä se siitä. Keväällä kun aloitin blogin kirjoittamisen oli avan liekeissä. Aamun ulkoilut keräilin kuvia ja päiväunet muokattiin kuvat ja teksti muotoon. Nyt elämä on heittänyt kuperkeikkaa teini lähti kohti ammattiopintoja ja pieni apulaiseni aloitti päivähoidon, onnellinen tyhjyys valtaa tilaa ja saa aloittamisesta vaikeaa. Olemme jälleen miehni kanssa kotona töissä. Ehkä tämä selittää hieman miksi en saanut blogiani auki heti elokuussa, kun olisi ollut piharakentamisen loisto hetki. 

Piharakentaminen

Porttia laitettiin alku kesä kiinni ja auki. Portti on enään silloin tällöin kiinni. Käyttäjät alkaa löytämään reittinsä ja autollakaan en ole kertaakaan aitaan peruuttanut. 

Nyt työn alle tuli liiteri. Liiteri sai viikonloppuna uuden pihakivilattian, kalustoa on vielä vähän paikalla kun pitää lakaista ennen puiden siirtoa. Yhdessä tekeminen on kyllä mukavaa.  Saunapuut, takkapuut ja leivinuunipuut saavat uuden lattian. Kun järjestys löytyy ovien sisäpuolelle, niin saattaa kottikärryt, harava, lapio ja oksasaksetkin löytää oman paikkansa

Jouluvalot olisi kyllä kivat piha-aidalle. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi? Lyhdyt vai ledivalot ? Pihaiadan istutussuunnitelma muhiii vielä korvien välissä ja odottaa ulos pääsyä. Jotain havua, valkoista kukkaa ja veilä selkeä kokonaiskuva on hakusessa.



Satokausi

Kevään tuotokset on elänyt kesän omaa elämäänsä. Istutuslaatikoihin on kasvanut tomaatit, ne ovat todella maukkaita. Meillä on melkein kilpailu kuka ehtii syödä punaiset, tosin juniori maistaa välillä myös vihreitä yksilöitä. 

Kakkakasan päälle kasvoi keltainen kesäkurpitsa. Meillä on ollut hevoset noin 9 vuotta ja ensimmännen kerta kun sain kurpitsan kakkakasaa. Sato on ollut runsas, samoin ruokapöytä kritiikki; ei kai täällä ole taas kesäkurpitsaa. Syksy on sadonkorjuun juhlaaikaa niin kotipihoissa kuin metsässäkin. 

Kevään blogikirjoitusten aarrelöytöni kompostista pääsi kuivumaan kesän aikana. Olin unohtanut hänet alppiruusun viereen kaivamaani ojaan ja sieltä hänet löysin pensasmustikan. Ehkä yritän elämää pensasmustikan kanssa vielä uudelleen, kun on ne niin hyvän makuisia! 

Aronia-aita on tuottanut hyvin satoa ja luulen että superfoodihillo valmistuu pika puoliin ja löytää tiensä kellarin kautta meidän ruokapöytään. Hevosille ainakin maistuu aroniamarjat hyvin tuoreena kauran ja kivenäisen seassa.

Noutopiha 

Noutopihan loppu kesä ja alku kesä on mennyt omalla painollaan. Asiakkaita on käynyt viikottain. Lastaus aikoja on sovittu ja soviteltu aikatauluihin sopivasti.  Syyskuun alun minun energia on kulunut kuljeuskaluston lupa-aioiden päivittämisessä. Projekti on vielä vähän kesken, kerron loput kun asiat varmistuu. Katseita on aseteltu vähän kevään 2021 puolelle. Ja blogin puitteissa mietin pientä piristystä  syys- ja joululoman välissä. Kaikkein pimeimpään aikaan, kun tallitiloissa on mukava puuhastella hevosten rouskuttaessa heinää. 


Pyrin kirjottelemaan vähintään kerran viikossa.

Ihanaa alkanutta syksyä kaikikille! Nautitaan väreistä ja pimenevistä illoista. 





keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Juhannus

Keskikesän juhla juhannus on lähellä, veilä 2 yötä ja olemme juhannusaatossa. Tänä vuonna kelit tuntuu suosivan. 

Piha pääsee usein juhannuksena juhlien vietto paikaksi. Tässä kun isojen koneiden toimintaa seurailee tuntuu mukavalta ottaa välillä ikeakassillinen kuorikatetta mukaan, saada pienmpi homma valmiiksi ja palata takaisin lähtöruutuun.

Olen viimeisen viikon viihtynyt mökkimöisessä tunnelmassa metsänsiimeksessä, jossa vietämme tämän vuoden juhannuksen perheemme ja ystävien kanssa. Tutut rutiinit on saanut hieman uudenlasita muotoa, asuntovaunu elämää opiskellessa. Mieheni muokkasi asuntovaunulle sopivan parkkiruudun ja etutelttakin saatiin jo paikalleen. Tavarat löytää vähitellen paikkansa ja hukkuu taas uudelleen. Parhaita juttuja ovat ollut sisilisko laiturilla, uimareissut ja linnunlaulu nukumaan mennessä.  


Juhannukseksi valmistuu usein pihatöitä. Se on yhdenlainen paalu paikka rakennetaan tähän asti ja sitten nautitaan kesästä edes hetki. Toisilla se tarkoittaa rakennustyömaan valmistumista, joku jättää puutyöt hetken tauolle, osa miettii tulevan kesän heinätöitä ja toiset menee uimaan. Luulen että pokani kanssa kuulumme tänä juhannuksena siihen uimareissu porukkaan ja roiskimme vettä hymy huulila. Siiri-kissamme on löytänyt hyvän vilvoittelupaikan syreenipensaan juurelta. Kävin kuvaamassa juhannusruusun kukintaa ja ihastelin mahtavaa tuoksia niin jalkonen vierestä kului miauuu miauu. 


Tänä vuonna juhannusruusun kukinta osuu hyvin kohdalleen kalentetin kanssa. Johtuneeko se siitä että teinimme syntymäpäivä on tänä vuonna juhannusaatona vai onko keliolosuhteet ollut sen suhteen kohdallaan. Kauniisti kukkii joka tapauksessa!



Hyvää juhannusta kaikille seuraajille! On ollut antoisa alku kesä kanssanne. Tässä allkaa jo ajatukset siirtyä töihin paluuseen, kun saan juniorin hoitopaikan järjestymään. Tälläistä sain aikaan päiväunien lomassa. Blogini jää nyt kesä tauolle. Palaan kirjoitus puuhiin elokuun alku puolella kun noutopiha aloittaa aukioloaikojen kera. 

Nauttikaa kesästä!!

Sanna

torstai 11. kesäkuuta 2020

Suuren pihan pieni puutarha

                                 
Tänä kesänä olen itse lähtenyt todella nihkeästi taimikaupoille. En oikein tiedä johtuuko se koronasta vai omasta elämän tilanteesta. Joinakin keväinä olen ollut aivan innoissani, hakenut taimia enemmän tai vähemmän suunnitellusti tai ilman suunnitelmaa. Nyt olen jäänyt miettimään omaa unelmieni puutarhaa. Olen puuhastellut mitä on mieleen juolahtanut ja nauttinut siitä kovasti! Välillä olen kaivanut, toisinaan ottanut sahan käteen, nyppinyt rikkaruohoja ja katsellut pientä apulaista ja hänen touhujansa.

Tänään sain ajatuksen; mistä puutarhaani kuljetaan? Olen istutellut portti puita pihaamme, välillä ajatuksella ja toisinaan ilman. Nyt löysin oven. Se avautuu hauskalla tavalla kohti hevostarhaa ja oven vieressä on edellisen emännän tomaattipenkin paikka. Hän kehui kovasti kuinka suojainen ja lämmin paikka siinä on. Lehmien aika tontillamme on toistaiseksi ohi, kyseisestä ovesta on päästetty ajemmin lehmät ulos. 

                                     


Paikalla on muutama epämiellyttävä ominaisuun. Ensimmäinen on kaivinkoneet, he ovat tottunut käymään pesulla oven vieressä. Joskus koneista irtoaa rasvaa ja mutaa, mitä en tahdo kasvulaatikkoihini. Ja kompostini joka muistuttaa tunkiota on vieressä. Eiköhän näiden kanssa tule toimeen. Ihmetellessäni löysin kompostista pensasmustikan. Hänet heitin viime syksynä kituvana maatumaan. Ostin vuosia sitten 4 pensasmustikkaa. Olen siirtänyt heitä 3 eri paikkaan ja viime kesän viimeinen oli elvytyksessä ruukussa. Nyt hän kukoistaa! Taidan kotiuttaa hänet alppiruusun viereen.



Taimikaupoille pääsin ystävän innoittamana, ja höperyys meinasi iskeä. Pensasmustikalle ei vielä löytynyt ystäviä mutta perennoita löytyi kyllä. Lavakauluksiin sain riittävästi kasvualustaa laittamalla kaksi päällekkäin, niitä löytyi Maanrakennuksen varastosta. Välillä on mukava touhuta itsekseen, mutta kyllä pihahommat on iloisempia kun tekee yhdessä! Mieheni kantoi Lamminmullan uutta luomupuurathamultaa laatikot täyteen ja pohjalle kärräsin kottikärryllisen hevosenlantaa. Tallilta löysin kasvuunlähteneet kurpitsantaimet. Jäädään odottamaan syksyn satoa! Ensi viikolla pitäisi saada hommat hanskaan niin päästään juhannuksen viettoon. Taimet maahan ja keskeneräiset projektit sopivaan vaiheeseen.  

Sanna