Marraskuun pimeys

Illat on pimeitä, maa ilmee kaiken valon ja pienistä auringonpilkahduksista täytyy nauttia! On hassua, kun elämä välillä heittää niin ympyrää ettei oikein onnistu saamaan lauseita kasaan. Viime viikolla en saanut blogiteksitiä lainkaan aikaiseksi, kun työstimme mieheni kanssa Maanrakennus Leinamo Oy:n liiketoimintasuunnitelmaa lausemuotoon. Lisäksi tallilla tapahtui kaikenlaista. Suunnitelma valmistuu toivottavasti marraskuun aikana. Ilokseni löysin läheltä kaksi ihmistä, jotka lukevat sen ennen kuin palaan voimaannuskoulutuksen team palaveriin aiheen tiimoilta. Liiketoimintasuunnitelmassa mietitään hieman myös Noutopihan ensi kevään tulevaisuutta ja toimintamallia. Siksi halusin aiheesta myös blogissani kertoa.

Hevostenreitti

Giant on pienkuormaajamme, joka kuormaa noutopihalla 400l:n kauhallisia. Hän on myös oma kone suosikkini. Matka-ajossa aivan kamala, mutta kauha on kätevä ulkopuuhastelussa ja työmaan sisäisissä maansiirroissa. Mieheni on asentanut koneen kotikäyttöön istuimmen, missä juniori todella viihtyy ja pysyy turvassa sekä matksassa mukan. Teinimme käyttää konetta näppärästi niin: hevoskentänlanaukseen, kuin tarhojen siivoamiseen tai esteiden kantamiseen kentälle ja pois. Tällä kertaa Giantti lähti kanssamme naisellisiin metsänraivaustöihin hevosreitille.

Hevosten kesä aitauksen saimme purettua marraskuun alussa. Pieni apulaiseni oli vuodessa kasvanut niin, että malttoi hienosti istua mönkijän takapenkillä aitatolppia keräilemässä. Samalla saatiin pieni pätkä hevosten kotipolkuja avattua käyttöön. Matkalle oli kaatunut tuulella puu, niin teini tuli innokkaasti  Giant-pienkuormaajalla auttamaan. Näin saatiin lämmittelylenkki mukavasti aukaistua. Siinä samalla luonnon helmassa touhuillessa voi havaita kuinka syksy on yhdestä lumikuurosta huolimatta ollut todella lämmin. Herneet alkavat savipellossa itää uudelleen ja ojan pientareelta voi bongata kellertyneen ruohon seasta myös kukkasia, kun katsoo tarkasti. Ei metsän parantavista voimista turhaan puhuta.

Moottorisahastamme oli akku loppunut, joten turvauduimme oksasaksiin.

Luonto tekee hienoja rajauksia joita voi hyödyntää myös pihasuunnittelussa. kun hetke. Syksyisessä harmaudessa keltaiset heinät ojanpientateella antaa kaunista väriloistoa tähän harmauteen. Jotain tämän tapaista olen miettinyt myös etupihamme laatoituksen reunaan, joka on ollut purettuna jo useamman vuoden.

Noin viikko tämän reissumme jälkeen. Tulin eräänä aamuna junioria viemästä hoitoon, poikkesin matkalla ystävällä aamunstarttauskahvilla ja tulin kotiinpäin. Hämmästyin, kun risteyksessä seisoi auto ja poikkesin jutulle. Hän oli pienen metsämme kaatoa suunnitteleva ehkä biowatin mies. Olipa mukavaa astella ajatuksella komean miehen kanssa pieniä metsäpolkujamme. Miettien samalla miltä metsä tulee muutaman viikon päästä näyttämään.

Noutopiha

Noutopiha elää hiljaiseloa. Viime viikkojen ilhaduttavin asiakas käynti oli, kun eräs pariskunta oli päättänyt aloittaa syksynpiristykseksi pihalaatoituksen teon ja tarvitsivat hiekkaa. Mieheni ystävällisesti kieltäytyi myymästä hiekkaa laatoituksen alle ja suositteli kivituhkaa. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä lopputulokseen, kun keskiviikkona iltapäivällä pienkuormaaja Giant lastasi kauhallisen kivituhkaa peräkärryn kyytiin.

Tulevista kirjoituksista

Noutopihan elämä alkaa hiljenemään tältä syksyltä. Luulen ,että kirjoitan vielä ennen joulua pienen kirjoituksen lumitöistä, mitä yrityksessämme myös tehdään. Lumityölistat hakee muotoaan ja aloitamme odottelemaan talven seuraavia lumisateita. Helmi-maaliskuulle ajettelin ottaa teemaksi pihasuunnittelua ja kääntää katseita todenteolle lumen sulamiseen. Ja keväällä odotellaan noutopihan aukeamista huhti- toukokuun vaihteessa. Kirjoittelen nyt vähän harvemmin, kun noutopihan tapahtumia on vähemmän.

Kyllä yhdessä tekeminen yksin touhuamiesen voittaa!

Sanna

Lokakuu vaihtuu marraskuuhun

Elämme syksyn ankeinta aikaa. Vettä sataa, kuraa riittää, koira vaihtaa karvaa ja hevoset täytyy loimittaa, koska heistä valta osa on klipattu. Aamutoimiin kuluu jotenkin paljon aikaa. Silti syksy jotenkin järjestää asioita kesälomien jälkeen ja toisaalta on kiva suunnata ajatuksia kohti ensi kevättä. Rutiinit alkaa löytyä asiat loksahtelee paikoilleen, pidän siitä.

Olisi hyvää aikaa huoltaa puutarhan työkalut, haravoida viimeiset lehdet, siivoilla varastoja jne. Mitä tapahtuu meidän perheessä? Otetaan loikka hevosmaailmaan ja rakennetaan talliin uusi karsiana. Syysloman alkuu haetaan hevonen ja ne arjen rutiinit menee koko porukalta ihmisiltä niin kuin eläimmiltä uusiksi. Samalla teinin haavemaailma pompsahtaa kohti suuria esteloikkia ja me vanhempina pohdimme miten pitää ohjat käsissä. Nuoruus on niin ihaa ja kamalaa aikaa 💓 onneksi on hevoset! Ja pieni poikamme sanoo vihdoin Äiti. Lähes kaikki muut perheen eläimmet ja ihmiset sieltä on tullutkin, joku aika sitten. Onneksi on maanrakennus koneita niin pysymme hevostarhoissa pinnalla.

Blogini tarkoitus oli alun perin kertoa Maanrakennus Leinamon noutopihan tuotteiden käyttö mahdollisuuksista. Noutopihan ensi kevään toiminta ajatusta tässä syksyn pimeissä on hauduteltu ja suunnitteilla on avata Noutopiha toukokuun alussa ja selvittelemme järkevää ratkaisua kotiin kuljetukseen. Samoin mietinnässä on pihasuunnittelu tai pieni muotoiset pihatyöt koneiden avulla.

Haluan ketoa teille vähän yrityksestä Maanrakennus Leinamo. Olen tänä syksynä palannut toimistoon mieheni rinnalle. Yhteistyömme hioituu viikko viikolta ja ensi kuussa pääsen ehkä jo laskutuksen pariin. Alkukuusta kävimme yhden yön vierailun Oulussa. Matkan tarkoitus oli taata isä-poika laatuaikaa Oulun Edenissä ja minä pääsin Liikenneyrittäjä kokeeseen ja läpäisin sen. Olen siis ylentymässä kuljetusvastaavaksi Maanrakennus Leinamo Oy:ssä. Samaan aikaan hain yrityksemme mukaan Voimavalmennus ryhmään, jossa saamme ulkopuolista tukea yritystoiminnan kehittämiseen. Uudet silmäparit näkevät asiat kivasti toisessa valossa. 

Huomenna on pyhäinpäivä. On jotenkin niin hassua, että päivä on lasten naamiaispävä, juniorimme nimipäivä ja edes menneen isäni syntymäpäivä. Hevosen kenkäkurpitsat eivät aivan valmistunut tähän blogikirjoitukseen. Toivon niiden löytyvän huomenna maitolaiturilta ilahduttamasta halloweenin ohikulkijoita kynttilöiden kera.

Tunntelmallista pyhänpäivää !

Sanna

Pieni maastopolku

Aikuisuus on upea juttu!

Olin ilahtunut, kun Vain Elämää sarjassa Arja Koriseva kertoi pitkästä parisuhteesta ja kuinka ilman toista ei voisi elää. Innoissani katsoin jakson ja lausahdus oli vain ohikiitävä hetki, eikä lainkaan sitä mitä Iltalehti oli hehkuttanut. No niinhän se oikeastaan on! Hetkistä on nautittava.

On mahtavaa, kun huomaa arjen pyöriessä, että joskus asiat onnistuvat. Näin kävi, kun kirjoitin pihasuunnittelusta ja verryttely lenkistä. Pieni maastopolku alkaa löytää reittinsä. Tänään haluan näyttää teille näkymiä tämän hetkiseltä polulta. Eräänä iltana mieheni kauhaisi kaivinkoneella putki kasaa ja totesi menen nyt tekemään sen ratsastuspolun missä on mäkiä. Lähdin juniorin kanssa tarkastelemaan tilanteen kulkua, koska häntä koneet kovasti kiinnostavat. Joskus on hyvä pitää suunsa kiinni kun kaivinkone tekee jotain mitä olet pyytänyt vaikkei se aina mene niin kuin olet itse ajatellut. En olisi osannut ajatella kyseistä reittiä, koska ajattelin että siinä on oja ja rotko. Putki ojaan, kultahiekkaa putken päälle, karkeampaa soraa väliin ja siistipinta ja sopivan levyinen polku alkaa hahmottua 💚

Reitille oli tarkoitus saada hevosille nousuja ja laskuja, jotka kehittävät ratsukon tasapainoa. Meille ihmisille on rakennettu kuntoportaita niin hyvän ystävän vinkkauksesta ajattelimme hyödyntää samaa eläin maailmaan polun muodossa. Polku alkaa hahmottumaan ja sitä on hieman kokeiltu. Ohi kulkevat lenkkeilijät voivat sen hyvin päätellä kavion jäljistä. Kokeilkaa ihmeessä, hevoset uskaltaa jo kivasti kiivetä pieniä mäkiä. Juniorimme otti kiipeämisen ihanasti haasteen kannalta. Osaa hevosista hetken mietitytti, pienellä kannustuksella kiipeämisestä tuli hauskaa.

Tänään, kun ajatuksia sinkoili joka suuntaan; otin ponin mukaan ja kävin katsomassa mitä reitillemme kuuluu. Muistelin ensimmäisiä kirjoituksiani ja mietin mitenkä tämä lähti liikkeelle. Kauhallinen ajatuksia. Lapseni möyri likaisena ympäri kauhoja ja nyt ymmärsin että onneksi on monta kauhaa niin joskus ne voi löytää paikkansa. Pääsin perille kukkulalle ja ‘reitilleni’ oli parkkeerattu lavetti! ******** Hetken purin hammasta ja parkkeerasin ponin, hän oli yhtä ihmeissään kun minä. Onneksi tunnemme ponin kanssa toisemme kivasti niin hänkin ymmärsi ettei tilanteessa ollut mitään hätää. Irrottelin oksia joihin ylettyi hyvin lavetilta ja katselimme hetken, vedimme yhdessä vatsatsisään ja ohitimme lavetin. Taidamme parantaa reitin merkkausta jotenkin, se on ehkä tällä hetkellä liian luonnonläheinen.

Syyslomamme oli aikamoinen myllerrys. Pikamatka Ouluun, teini hoiti tallia, asioita tupsahteli ja häistä yritettiin toipua. Muistan ajan  kuinka ahdistuin maatalon elämästä ja tekemättömistä töitä kodissamme, mutta nämä hetket on mahtavia kun huomaan kotiutuneeni ja nautin elämästä taajaman laidalla ja samalla huomaan kuinka pitkä parisuhde on suuri vahvuus elämässä ja yhdessä on ilo työskennellä vaikkei joka päivä siltä tunnukaan.  Aivan kuin vain elämää sarjan hetketkin, niitä on hyvä löytää työstä, kodista sekä harrastuksista. Ja syysloman myllerryskin alkaa löytää iloisen arjen. 

Onneksi voi aina joskus heittäytyä lapsen tasolle💗

Syysarkea ja nautitaan ensilumesta ja valon pilkahduksista!

Sanna

Haravoidaan yhdessä

Yhdessä tekeminen

Pihahommia on mukava puuhastella, varsinkin kuivalla ja lämpimällä säällä. Tänä syksynä on hienoja syyspäiviä ollut runsaati tarjolla. Joskus on kiva puuhastella yksistään, mutta itse kyllä pidän enemmän yhdessä tekemisestä. Se on jotenkin palkitsevampaa, kun saa aikaiseksi nopeammin ja usein pihahommissa löytyy kaikille jotakin sopivaa hommaa ja juttu luistaa. Meillä koti pihassa konekuskeja löytyy nopeammin kuin kottikärry kuskeja. Lisäksi haaste on saada kaikki toimimaan samaan suuntaa. Heinätöissä tämä onnistuu parhaiten. Joskus jonkun on aloitettava, toisen jatkettava ja kolmannen viimeisteltävä, siinä saattaa unohtua kertoa edelliselle mitä tuli tehtyä. 

Viime viikolla mieheni kanssa eräällä työmaalla kuuntelin radiosta, kuinka someen on perustettu naapurusto ryhmiä. Se kuullosti hyvältä ja hetken jopa innostuin. Jäin miettimään, että kenenkä kanssa oikein olemme naapureita. Kotimme on keskellä peltoa, pellon laidassa on taloja, osan tiedämme toisia emme. Joskus tuntuu, että ohitse kulkevat koiranlenkinttäjät ovat naapureiden kaltaisia joiden kanssa tulee oltua viikoittain tekemisissä ilman someakin. Ja kaikkein tonttumaisin naapuri keittää mahtavimman joulupuuron 💗 Taidan jättää naapuristo ryhmän ajatuksen hautumaan.

Kuorikate

Keväällä kuorikate löysi hyvin asiakkaat, suuri rekkakuorma saatiin myytyä juhannukseen mennessä. Syksyllä kourikatetta on tullut pienempiä eriä, jotta sitä ei jäisi talveksi varastoon. 

Isompi kuorikateprojekti oli Iittalan Lasimäellä. Lasimäen yhtenäiskoulun puoleisella rinteestä kaadettiin isoja puita keväällä ja nyt syyskuunlopulla rinne päällystettiin kuorikatteella. Kuorikateen tarkoituksena on sitoa maanpintaa erroosion varalta ja torjua rikkoruohojen vallatonta kasvua.

Pienempänä kourikate projektina syksylle uudistumme kotipihamme kanukkapensaiden alustat. Edellisen kerran heidän juuristo oli siistitty noin 3 vuotta sitten. Kuorikate oli aivan pensaiden juurella ja rikkaruohon sekainen. Leikkasin maahan taipuvat oksat pois ja kuorimme pensaan alta nurmikon lapiolla ja juurelta rikkaruohot pois. Kuorikatteen alle heitin lannoitteen ja pintaan noin 8 cm:n kerroksen kuorikatetta. Nyt odotellaan kevättä hyvällä mielin. Seuraava nurmikon leikkuu on huomattavasti mukavampi. Pensaista alkaa olemaan mukavasti näkösuojaa. Tapereen kaupunki käytetään samantapaista ratkaisua puistopuiden juurilla.

Pihasuunnittelu

Koti pihastamme löytyy talli. Piha piiriin on suunnitteilla noin 10 minuutin alku ja loppukävely reitti. Asumme kovin tasaisella eli korkeuseroja saa hakea. Ajatus oli, että  reitiltä löytyisi nousuja ja laskuja. Lasten kanssa eräänä iltana aloitimme suunnittelun, teini otti hevosen ja laittoi spottrakkerin päällä, kävelimme ajatellun lenkin ja puhelin sanoin puoli minuuttia ja 44m, kumpikaan ei pitänyt paikkaansa. 

Kulkureittien ja polkujen suunnittelu on mukavaa hommaa. Toteutus vaatii varmasti moottorisahaa ja perheen isäkin antoi jo myöntävän lausahduksen, joka nopeuttaa projektin kulkua mukavasti. 

Hyvä ajatus jäi tällä kertaa siihen että pihasta kaadettiin muutama puu ja mieheni alkoi miettiä moton tilaamista jotta vaimo mahtuu kulkemaan. Jatkoa jäämme odottamaan.

Ensi viikolla on koulujen syyslomat. Pikku poikamme jää myös lomalle hyvin alkaneesta päivähoidosta. Teini siirtyy tällä viikolla etäopetukseen. Mukavia pihahommia  teille kaikille!  Edellisen kirjoituksen rapu löysi uuden kodin ja hänelle tilattiin kaveri, perhoset ja sammakko etisii vielä uusia koteja tai kotiutuvat omaan puutarhaan. Haravoikaa yhdessä 💛

Syysteveisin

Sanna

Pienistä palasista

Aroniahillo ja kellari

Syyskuu on lähestymässä lokakuuta ja elämäni ensimmäinen aroniahillo on keitetty. Purkit on löytänyt paikkansa kellarin hyllyltä vielä en ole uskaltaunut maistamaan. Säästän sen kokemuksen pimeälle ajalle, kun tarvitaan paljon vitamiinejä. Kellari sai hyllyt hetkeä aikasemmin, kiitos ahkeran pihapappamme. Kuinka kellariin saisi hyvän kulkureitin ? Kellari on vanha, muutama vuosi sitten oven edestä kaadettiin puu, jotta ovi saatiin auki. Nyt oven vieressä on hevosten sähköpaimen aita, mikä hankaloittaa kulkua kellariin ja matkalta löytyy vielä kompostikin. Jätän tämän reitin hautumaan ja yritän palata siihen kun hillot on syöty. Näin kotipihassamme lähtee pihasuunnittelu käyntiin. Ensin istutetaan aroniapensas, sitten odetetaan satoa ja minne tämä sitten laitetaan?  Lepaalla koulussa muistan ajatuksen, joka kävi mielessä että Wau ja kerrasta koko piha kuntoon. Omassa elämässä tällä hetkellä toimii jotenkin paremmin ajatus, että ottaa jostain kiinni ja yritetään pysyä siinä. On kummallisen upeaa kun touhuavia ihmisisä löytyy pihapiiristä ja päämäärämmekin aina välillä kohtaavat kivasti. Lisäksi pidän siitä että piha on käyttäjiensä oloinen. Viime viikolla pyöräilin Iittalan koululla ja hämmästyin kuinka monipuolisesti lapset kirmailivat välitunnilla.

Pariskuntana työskentely

Tajous, joka meni läpi. Tarjousta tehdessä yritin saada lukuja exeliin ja aina mieheni totesi ai niin tämäkin ja puhelin pirahti ja minulla nousi savu korvista. Ajattelemme kyllä niiin eri tavoin! Lopputukokseen oli molemmat tyytyväisiä, toteutusta odotellessa.

Avioliitto teema on noussut vahvana kahvipöytä keskusteluihimme läheisen ihmisen häitä odotellessa. Samalla tullut pohdittua omaa suhdettamme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa vuodesta 2008, eli reilun 12 vuotta. Tätä ennen seurustelimme noin 10 vuotta ja aviottomat lapsemme syntyi ennen avioliittoa. Veiläkin yhdessä olossamme on enemmän hyvä kuin huonoja hetkiä, jos tämä yhtälö menee toisinpäin, luulen että aiheelle on tehtävä jotakin. On suuri vahvuus kun toinen ymmärtää. Ja välillä täytyy keskustella niin pyykinpesusta kuin hillopurkkien sulkemisesta.

Yhdessä työskentely vaatii työtä. Tosin on mukavaa huomata kohtuullisen pitkässä parisuhteessa että kyllä meistä saattaa olla tähän. Huomenna onneksi voin olla toista mieltä. Haastavinta on yritysmaailmassa ollut molempien vahvuuksien löytäminen ja työtoimenkuvien hahmottaminen. Tai ei se niin vaikeaa ole molempien vaan on tultava toisen kanssa toimeen aivan omana itsenään. Joskus on tehty asioita tuplaten ja toisia asioita on saattanut jäädä samasta syystä hoitamatta.                       Onneksi molemmat mokaa ja onnistuu välillä :) 

Pienet piristeet

Noutopihan valikoima laajenee. Valikoimaan tulee #pihanpiristeet. Syksyiseen pihaan on uutuutena tullut rakkaudella tehdyt #pihanpiristeet. Ainutlaatuiset kappaleet on ostettavissa, kysymällä. Tällä hetkellä valikoimasta löytyy eläimmellistä menoa; perhoset , rapu ja sammakko. Materiaain lähteenä lähteenä hevosenjalkapohjassa kuluneet kengät.  Raaka-aine on siis kierrätysmateriaalia. Meillä oli tallilla todella hauskaa, kun arvailimme pihataiteen tuotoksia. Nämä somisteet ovat aiheuttaneet mukavasti hilpeyttä. Kuvassa hieman esimakua perhosesta. 

Hyvät kodit on etsinnässä #pienetpiristeet ! 

#aroniahillo #pihasuunnittelu #kellari #hevosenkengät #avioliitto #pienetpiristeet

Näissä ajatuksissa viikolla 40/2020

Sanna

Syksy ja ajatukset hukassa

Niin meni kesä! Asuntovaunuilua, kukkien kastelua, erillaisia umareissuja, ulkona nukuttu yö ja juhannuksen onnistunut brunssi, mahtavia metsälenkkejä koirien kanssa ja tietysti hevostelua kotona sekä kisoissa, niin se kesä meni. Nyt pitäisi saada ajatuksesta kiinni. Se ei vaan ole aina niin helppoa. Asioiden saaminen sanoiksi ja teoiksi. Mutta onneksi usein, kun vaan ryhtyy toimeen niin kyllä se siitä. Keväällä kun aloitin blogin kirjoittamisen oli avan liekeissä. Aamun ulkoilut keräilin kuvia ja päiväunet muokattiin kuvat ja teksti muotoon. Nyt elämä on heittänyt kuperkeikkaa teini lähti kohti ammattiopintoja ja pieni apulaiseni aloitti päivähoidon, onnellinen tyhjyys valtaa tilaa ja saa aloittamisesta vaikeaa. Olemme jälleen miehni kanssa kotona töissä. Ehkä tämä selittää hieman miksi en saanut blogiani auki heti elokuussa, kun olisi ollut piharakentamisen loisto hetki. 

Piharakentaminen

Porttia laitettiin alku kesä kiinni ja auki. Portti on enään silloin tällöin kiinni. Käyttäjät alkaa löytämään reittinsä ja autollakaan en ole kertaakaan aitaan peruuttanut. 

Nyt työn alle tuli liiteri. Liiteri sai viikonloppuna uuden pihakivilattian, kalustoa on vielä vähän paikalla kun pitää lakaista ennen puiden siirtoa. Yhdessä tekeminen on kyllä mukavaa.  Saunapuut, takkapuut ja leivinuunipuut saavat uuden lattian. Kun järjestys löytyy ovien sisäpuolelle, niin saattaa kottikärryt, harava, lapio ja oksasaksetkin löytää oman paikkansa

Jouluvalot olisi kyllä kivat piha-aidalle. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi? Lyhdyt vai ledivalot ? Pihaiadan istutussuunnitelma muhiii vielä korvien välissä ja odottaa ulos pääsyä. Jotain havua, valkoista kukkaa ja veilä selkeä kokonaiskuva on hakusessa.

Satokausi

Kevään tuotokset on elänyt kesän omaa elämäänsä. Istutuslaatikoihin on kasvanut tomaatit, ne ovat todella maukkaita. Meillä on melkein kilpailu kuka ehtii syödä punaiset, tosin juniori maistaa välillä myös vihreitä yksilöitä. 

Kakkakasan päälle kasvoi keltainen kesäkurpitsa. Meillä on ollut hevoset noin 9 vuotta ja ensimmännen kerta kun sain kurpitsan kakkakasaa. Sato on ollut runsas, samoin ruokapöytä kritiikki; ei kai täällä ole taas kesäkurpitsaa. Syksy on sadonkorjuun juhlaaikaa niin kotipihoissa kuin metsässäkin. 

Kevään blogikirjoitusten aarrelöytöni kompostista pääsi kuivumaan kesän aikana. Olin unohtanut hänet alppiruusun viereen kaivamaani ojaan ja sieltä hänet löysin pensasmustikan. Ehkä yritän elämää pensasmustikan kanssa vielä uudelleen, kun on ne niin hyvän makuisia! 

Aronia-aita on tuottanut hyvin satoa ja luulen että superfoodihillo valmistuu pika puoliin ja löytää tiensä kellarin kautta meidän ruokapöytään. Hevosille ainakin maistuu aroniamarjat hyvin tuoreena kauran ja kivenäisen seassa.

Noutopiha 

Noutopihan loppu kesä ja alku kesä on mennyt omalla painollaan. Asiakkaita on käynyt viikottain. Lastaus aikoja on sovittu ja soviteltu aikatauluihin sopivasti.  Syyskuun alun minun energia on kulunut kuljeuskaluston lupa-aioiden päivittämisessä. Projekti on vielä vähän kesken, kerron loput kun asiat varmistuu. Katseita on aseteltu vähän kevään 2021 puolelle. Ja blogin puitteissa mietin pientä piristystä  syys- ja joululoman välissä. Kaikkein pimeimpään aikaan, kun tallitiloissa on mukava puuhastella hevosten rouskuttaessa heinää. 

Pyrin kirjottelemaan vähintään kerran viikossa.

Ihanaa alkanutta syksyä kaikikille! Nautitaan väreistä ja pimenevistä illoista. 

Juhannus

Keskikesän juhla juhannus on lähellä, veilä 2 yötä ja olemme juhannusaatossa. Tänä vuonna kelit tuntuu suosivan. 

Piha pääsee usein juhannuksena juhlien vietto paikaksi. Tässä kun isojen koneiden toimintaa seurailee tuntuu mukavalta ottaa välillä ikeakassillinen kuorikatetta mukaan, saada pienmpi homma valmiiksi ja palata takaisin lähtöruutuun.

Olen viimeisen viikon viihtynyt mökkimöisessä tunnelmassa metsänsiimeksessä, jossa vietämme tämän vuoden juhannuksen perheemme ja ystävien kanssa. Tutut rutiinit on saanut hieman uudenlasita muotoa, asuntovaunu elämää opiskellessa. Mieheni muokkasi asuntovaunulle sopivan parkkiruudun ja etutelttakin saatiin jo paikalleen. Tavarat löytää vähitellen paikkansa ja hukkuu taas uudelleen. Parhaita juttuja ovat ollut sisilisko laiturilla, uimareissut ja linnunlaulu nukumaan mennessä.  

Juhannukseksi valmistuu usein pihatöitä. Se on yhdenlainen paalu paikka rakennetaan tähän asti ja sitten nautitaan kesästä edes hetki. Toisilla se tarkoittaa rakennustyömaan valmistumista, joku jättää puutyöt hetken tauolle, osa miettii tulevan kesän heinätöitä ja toiset menee uimaan. Luulen että pokani kanssa kuulumme tänä juhannuksena siihen uimareissu porukkaan ja roiskimme vettä hymy huulila. Siiri-kissamme on löytänyt hyvän vilvoittelupaikan syreenipensaan juurelta. Kävin kuvaamassa juhannusruusun kukintaa ja ihastelin mahtavaa tuoksia niin jalkonen vierestä kului miauuu miauu. 

Tänä vuonna juhannusruusun kukinta osuu hyvin kohdalleen kalentetin kanssa. Johtuneeko se siitä että teinimme syntymäpäivä on tänä vuonna juhannusaatona vai onko keliolosuhteet ollut sen suhteen kohdallaan. Kauniisti kukkii joka tapauksessa!

Hyvää juhannusta kaikille seuraajille! On ollut antoisa alku kesä kanssanne. Tässä allkaa jo ajatukset siirtyä töihin paluuseen, kun saan juniorin hoitopaikan järjestymään. Tälläistä sain aikaan päiväunien lomassa. Blogini jää nyt kesä tauolle. Palaan kirjoitus puuhiin elokuun alku puolella kun noutopiha aloittaa aukioloaikojen kera. 

Nauttikaa kesästä!!

Sanna

Suuren pihan pieni puutarha

                                 

Tänä kesänä olen itse lähtenyt todella nihkeästi taimikaupoille. En oikein tiedä johtuuko se koronasta vai omasta elämän tilanteesta. Joinakin keväinä olen ollut aivan innoissani, hakenut taimia enemmän tai vähemmän suunnitellusti tai ilman suunnitelmaa. Nyt olen jäänyt miettimään omaa unelmieni puutarhaa. Olen puuhastellut mitä on mieleen juolahtanut ja nauttinut siitä kovasti! Välillä olen kaivanut, toisinaan ottanut sahan käteen, nyppinyt rikkaruohoja ja katsellut pientä apulaista ja hänen touhujansa.

Tänään sain ajatuksen; mistä puutarhaani kuljetaan? Olen istutellut portti puita pihaamme, välillä ajatuksella ja toisinaan ilman. Nyt löysin oven. Se avautuu hauskalla tavalla kohti hevostarhaa ja oven vieressä on edellisen emännän tomaattipenkin paikka. Hän kehui kovasti kuinka suojainen ja lämmin paikka siinä on. Lehmien aika tontillamme on toistaiseksi ohi, kyseisestä ovesta on päästetty ajemmin lehmät ulos. 

                                     

Paikalla on muutama epämiellyttävä ominaisuun. Ensimmäinen on kaivinkoneet, he ovat tottunut käymään pesulla oven vieressä. Joskus koneista irtoaa rasvaa ja mutaa, mitä en tahdo kasvulaatikkoihini. Ja kompostini joka muistuttaa tunkiota on vieressä. Eiköhän näiden kanssa tule toimeen. Ihmetellessäni löysin kompostista pensasmustikan. Hänet heitin viime syksynä kituvana maatumaan. Ostin vuosia sitten 4 pensasmustikkaa. Olen siirtänyt heitä 3 eri paikkaan ja viime kesän viimeinen oli elvytyksessä ruukussa. Nyt hän kukoistaa! Taidan kotiuttaa hänet alppiruusun viereen.

Taimikaupoille pääsin ystävän innoittamana, ja höperyys meinasi iskeä. Pensasmustikalle ei vielä löytynyt ystäviä mutta perennoita löytyi kyllä. Lavakauluksiin sain riittävästi kasvualustaa laittamalla kaksi päällekkäin, niitä löytyi Maanrakennuksen varastosta. Välillä on mukava touhuta itsekseen, mutta kyllä pihahommat on iloisempia kun tekee yhdessä! Mieheni kantoi Lamminmullan uutta luomupuurathamultaa laatikot täyteen ja pohjalle kärräsin kottikärryllisen hevosenlantaa. Tallilta löysin kasvuunlähteneet kurpitsantaimet. Jäädään odottamaan syksyn satoa! Ensi viikolla pitäisi saada hommat hanskaan niin päästään juhannuksen viettoon. Taimet maahan ja keskeneräiset projektit sopivaan vaiheeseen.  

Sanna 

Tekemisen iloa

Hyvä pohja

Hyvä pohja, kantaa ei upota. Urheilupaikoille toivotaaan usein myös joustoa. Sammaleinen metsän pohja tai nurmikko on mukava kävellä vaikka se hieman upottaakin. Paljainjaloin on mukava kävellä hiekassa tai pyöreissä kivissä sekä nurmikolla missä ei ole piikkiäisiä. Liian pehmeä pohja on raskas askenltaa ja juosta, kaatuessa se ottaa mukavammin vataan kuin kova pohja. Pölyävä pohja on epämiellyttävä. On ikävää ratsastaa, jos hampaiden välissä tuntuu hiekkaa, onneksi hyvä seura ja upea hevonen keventää tätä tunnelmaan sekä rakkaus lajiin. Myös teini musiikki pitää ajatukset muualla kuin hiekan jyvissä. Sisääntulon läheisyydessä en pidä kovin hieno jakoisesta maasta. Laatoitus olisi kyllä kiva, mutta se routi ja tilalle tuli singeliä 8-16 mm. Sen paras puoli on ettei kulkeudu sisälle kengänpohjissa, juniorin taskun pohjissa kylläkin.

Talon perustaminen vaatii erillaisen pohjatyön kuin leikkimökki. Itse mietin tällä hetkellä miten pehmeeseen turpeeseen saadaan mahdollisimman luonnon läheinen asuntovaunun kantava parkkiruutu. Tällä hetkellä vaunua kannattelee 0-12 soramurske, joka on tiivistynyt hyvin trakroreiden, peräkärryjen ja pienmkuormaajan renkaiden alla. Aivan hauska lomailu paikka se siinäkin on. Renkaat antaa aivan omanlaisen mahdollisuuden valita tilanteeseen sopiva näköala ja pohja. Jotenkin ajatukset hakeutuu vuosien taakse ja rekan hyttiin aikaan ennen lapsia. Nyt mietin mikä on kaivuusyvyys, massansiirron tarpeellisuus ja käytettävissä oleva aika, mieheni ajattelee todennäköisesti toisin. Silti luotan että pääsemme aiheesta  yhteisymmärrykseen.

Sopivasti hienoa ja karkeaa. Riittävästi ravinteita tai ei ollenkaan, jos kasvu ei tarpeellista. Kyllä hyvän pohjan määrittää käyttötarkoitus.

Koulut jäi kesälomille ja kesätyöntekijä saapui työmaille. Se on ihana raikas tuulahdus, kun alle 18v tulee ihmettelemään meidän aikuisten työelämää. Nauttikaa kesä päivistä ja puuhastelkaa pihoilla! Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Sanna

Onko koolla väliä ?

Muutamia ajatuksia erillaisista kauhoista ja käyttötarkoituksista, niitä on tullut kierreltyä näin korona aikaan pihassa pienen poikamme kanssa. Kauhoja on mm; tasoituskauha, ojakauha, kynsikauha lisäksi tukkikoura, enerkiakoura ja trukkipiikit. Kapeaa, leveää, syvää, kuperaa monen muotoista ja erillaisissa paikoissa hyödyllisisä. Jos työmaalla on väärä kauha mukana, se ei joko sovi kiinnityksiin tai sillä ei voi kyseistä työtä tehdä tai sen tekeminen on monimutkaista. Maanrakennusksen koneissa on hyvin yhteen sopivat kauhat ja kiinnitys meksnismit. Pienkuormaajat ja traktorit pystyvät käyttämään samoja kouhoja samoin kaivinkoneisiin sopii kauhat ristiin.

 

Luulin alkuun kun tutustuin maanrakentamiseen, että on kaivureita ja puuhapetetraktoreita. Siittä maailmani on kyllä avartunut. Konekaupoissa olen ollut joskus mukana, mutta se menee mukavuus alueeni ulkopuolelle. Tosin onhan se miesten riemu aivan omaa luokkaansa silloin, kun uusi kone saapuu. Heistä tulee kuin pikkupoikia, onneksi juniorimme on yhtä otettu joka päivä kun koneet saapuvat työmailta kotiin. Lisäksi tämän kevään konehankinta sai jopa hymyn kasvoilleni kun mieheni asteli tohkeissaan kaupingista kotiin keltaisen leikkikaivurin kanssa. Ja nykyään ymmärrän olla iloinen kauhoista joilla voi parantaa hevosten hyvinvointia, tarhassa, kentällä sekä laitumella. Hankintalistalle vosin mielestäni lisätä puutarhanhoitokauhan. Maalauskauhaa taidan testata seuraavalla auringonpaisteella.

     

Ja siihen kauhankokoon tai kottikärrylliseen. Jos kauhan sisällön määrää miettii lapiollisina, niin noutopihalla myytävä 400l kauhallinen on aika kiva määrä illaksi lapioitavaa. Kun taas suurempi kauha johon menee 3 m3 tai enemmän saa suuremman hien pintaan yhdessä illassa. Tosin sen jälkeen lämmin sauna pääsee paljon suurempaan arvoon. Noutopihan kauhakokoa mietittäessä, yksi ajatus kanta oli massa. Henkilöautoissa on monenlaisia peräkärryjä ja ajattelimme että suurinosa kärryistä pystyy kantamaan 500kg hiekkaa tai multaa. Maanrakennusmateriaalit painavat yllättävän paljon.

Yhden kauhan hankinta hinnalla saa todella monta lapiota kaupasta. Tosin silloin pitää myös suhteuttaa se missä lapionkäyttö on järkevää ja mihin tarvitaan kone ja kauha. Koneiden tuntihinta vaihtelee 58-65€/h + alv 24% sekä lavettisiirto. Mieheni käyttää koneita kauhoja hyvin monipuolisesti polttopuiden siirtelystä, syyslehtien ajoon, aitatolppien lyömiseen sekä tarvikkeiden kuljettaminseen, joskus myös minun ärsyttämiseen, kuika lähelle kauhalla voi tulla ihmistä. Onneksi hevosemme Ville on tällä samalla aaltopituudella mieheni kanssa ja painaa turpansa hyvin nopeasti hänen kaivuu hommiin.

Ja kyllä koolla on väliä. Pieniin paikkoihin ei voi mennä liian suurella kauhalla ja hiekkamontulla ei voi työskennellä kannattavasti liian pienellä kauhalla. Sopivat työkalut sujuvoittaa työskentelyä, pitävät kuskin tyytyväisenä ja kustannukset kurissa.

Noutopiha on avoinna juhannukseen asti ja syksyllä jatkamme. Käy ostamassa oma kauhallisesi peräkärryyn. Aukioloajat päivitämme alkuviikosta Maanrakennus Leinamo Oy:n face-sivuille ja linkki näkyy myös osoitteessa www.leinamo.fi. 

Sanna

Ötökän elämää

Tämä menee ehkä ajatuksen aiheen vierestä, mutta pelstetaan pörriöinen.

 Ötökät, pieniä örkkejä joilla on suuri merkitys. Olen  yrittänyt rakentaa ötökkähotellin, ostanut kirjan ja ihmetellyt kuinka monenlaisia hotelleja pitää olla vai voiko niillä valita mitä ötököitä pihaansa haluaa. Perhoset ovat kauniita ja eivät pistä sekä niitä on mukava seurata. Kärpäsille olen asentanut ikäviä hotelleja, liimapaperia mihin tarttuu etkä pääse enään jatkamaan matkaa. Hämähäkit, heillä on kauniita verkkoja kun aurinko niihin paistaa tai vesipisarat tuo ne kauniisti esille, ja parasta heissä on että syövät kärpäsiä. Kaiken maailman pörryöiset, pölyttävät hyvin kukkia, omenapuita. 

Jälleen otin pinserestin hakuun ötökkähotellit ja sieltä tulee niin kauniita luomuksia, millainen on se minun ötökkähotelli? Ensin pitää miettiä kuka siellä voisi asua? Minne sen voisi laittaa ? Vai mitä jos vain lähtisi tuumasta toimeen? 

Perhoset eivät pääse ensimmäiseen hotelliini (vaikka ensin niin haaveilinkin), koska pysty kolon saaminen aikaiseksi tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Ladosta löytyi laudanpätkää, vaneerin paloja, nauloja ja saha. Eräänä sunnuntai aamu kirkkaana mielessä oleva ajatus sai mieheni tuen ja juriorin kummit tuli lapsen vahdiksi ja näin projekti käynnistyi. Siinä meni muutama naula kieroon ja minä mietin enemmän kukkakoristeita kuin tekniikkaa, onneksi ajatus miltä hotellin tulee näyttää oli kirkkaana mielessäni. Eellisellä viikolla mieheni oli tuonut minulle puuhun kaiverruskynän kaupunki tuliainsena, sillä oli yllättän kiva piirrellä kukkasia.

Alku rutistuksen jälkeen hotelli lepäsi ladon pöydällä noin 1,5 viikkoa. Kunnes iski loppu kiri. Tuttavani kutsui minut face-ryhmään pörriäisten kaverit ja kuva kollaasia alettaisi kokoamaan huomenna.... loppu kasaamiseen meni 20 min. Kun työkalut oli valmiiksi vieressä, tarvittavat materiaalit löytyi kättä kurottamalla.

Olin ajatellut että teen monta erillaista hotellia ja mietin pihan toimintoja sekä tilanjakoa, kulkureittejä ja katseltavia juttuja ötökkähotelli kierroksen varrelle. Ei se aivan mennyt niin, iskin hotellin tallin sisääntulon seinään mihin paistaa aurinko ja siinä voin seurata hotellin tapahtumia päivittäin. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtään ötökkää, hevosini tiputti hotellin kerran ja tuuli toisen kerran. Toivon sen ilahduttavan myös naapureita, jos katse yltää keskelle punaista seinää tai toimivan keskestelun pohjana tiukan tilanteen tullen.

Noutopihalla saattaa ilmestyä muutama ötökkähotelli etsimään omaa uutta kotiansa, naistenmieli se saatta välillä muuttua  :)

ötökällistä elämää

Sanna

Kultahiekkaa

Tämä viikko on ollut viileä ja ei ole oikein innostanut painamaan sormia multaan eikä tarttumaan pensseliin. Niin olemme keskittynyt opettelemaan portin käyttöä ja toimimaan aidan kanssa. Porttiin asennettiin hakaset niin se pysyy toivotussa asennossa, nyt se on auki ja nyt se on kiinni. Aita on rauhoittanut omassa pihassa oleilua toivotulla tavalla. Tilan jakaminen on hyvä asia, mutta sen hahmottaminen on välillä vaikeaa ja totuttujen toimintojen uudelleen opettelu vaatii kaikilta pihan käyttäjiltä sitoutumista. Olemme onnistunut tässä yllättävän hyvin. Tällä viikolla ajattelin kirjoittaa kultahiekasta odotellessa uutta inspiraatiota pensseliin tai lapioon tarttumiseen.

                                                                                                           

Kultahiekka on kuulunut elämäämme melko kauan. Ensimmäisen kullanvärisen hiekkakuorman saapuessa pihaamme lapset totesi; kultahiekkaa. Ei se todelliseuudessa ollut aivan panonsa arvoista kultaa, mutta todella hyvää hiekkaa jokatapauksessa. Tästä tämä sana on jäänyt perheemme omaan slangiin käyttösanaksi. Väriltään hiekka on kullan väristä ja koostumus on sormienvälistä valuvaa ollessaan kuivaa ja hieman kosteana pysyy kakkuina. Noutopihalla oleva kultahiekka kassa on tällä hetkellä koiramme ja pikku poikamme yksi lempipaikoista. Siellä he menevät piilosta ja hippaa, karkaavat kumpikin vuorotellen ja välillä itsekseen. Kultahiekalla on monenlaisia käyttötarkoituksia:

•  Itselleni se on tullut tutuimmaksi nurmikon paikkaiusmateriaalina, lasten hiekkakasana ja kuntan asennuksen pohjamateriaalina. 
• Edellinen koiramme sai siitä myös pehmeän pedin maahan kun nukkui pois.  
• Maanranennuksessa kyseistä hiekkaa käytetään putkikaivannoissa pehmentämään maan ja kivien vaikutusta putkiin.
•  Eräs niittykin hiekasta peristettiin, mutta paikka niitylle oli todennäköisesti liian kuuma, siemet ei oiken itänyt. 
• Samoin kissamme pitävät kultahiekasta, se on mitä pehmeintä wc ainesta, tosin ei sido tuoksua samoin kuin kaupassa myytävät kilpailja tuotteensa. Maatiaskissamme palasi eläinsairaalasta, hyvin nesteytettynä hiirenmyrkyn syömisen jälkeen niin laitoimme hänelle pesuvadillisen kultahiekkaa, niin hetki ja hän oli pissalla, mikä helpotus.
• Ratsastuskentällä kyseistä hiekkaa myös käytämme, välillä sekaan lisätään ajatuksen hienompaa materiaalia jotta kavionjälki pysyy. 
• Pionit myös rakastavat kultahiekkaa, juuret voi hyvin pehmeän hiekan ympäröiminä. 
• Urheilukentällä on käytetty myös kultahiekkaa jalkapalloilijoiden kentän pohjan parantamiseen.  
• Muutamille yksityisille uimarannoille kultahiekkaa on asennettu jään päälle tai kauhottu sulan veden aikana.
• 
  
• 
  
• 
  
• Tiede Luonto lehdestä luin että kanat pitävät hiekkakylvyistä, kultahiekka sopisi kanoillekin varmasti hyvin (ehkä palaan tähän ensi keväänä).
  
  
  
• 
  

Tässä muutamia käyttötarkoituksia kultahiekalle. 

Monenlaisia käyttö-ajatuksia kultahiekalle löytyy. On se hassun kurista kun jää miettimään muutamaa hiekan jyvää, kuinka paljon sen ympärillä tapahtuu, mutta sellaista elämä on. Tätä hiekkaa myydään Maanrakennus Leinamo Oy:n noutopihalla, hintaan 10€/400l. Mihin sinä kultahiekkaa hyödynnät? Kultahiekka on lähituote, se kulkee pihallemme kotkajärventien varrelta. En muista sellaista kevättä ettei joku olisi kysynyt: Onko teillä hiekkalaatikko hiekkaa ? Se kysymys saa hymyn usein kasvoille :)

Ilon hetkiä puutarhanhoitoon 

Sanna

Ajatus ja siitä se lähti !

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ei päde meidän perheessä. Ajatus ja siitä se lähti, muutama tuki kommentti ja saatiin homma alulle, toimii tällä hetkellä paljon paremmin. Niin kävi tässäkin aitaprojektissa. Yksi osaa toista ja toinen toista viisat päät yhdistämällä tämäkin aita lähti etenemään. Ajatus aitaan lähti pienen poikamme suuresta kiinnostuksista maansiirtokoneita kohtaan. Minua alkoi ärsyttämään ja välillä vähän pelottamaankin, aina kun menimme pihalle hän oli koneen vieressä tai kauhassa istumassa. Suuret koneet ja pieni poika ovat hyvä yhtälö silloin, kun kaikki pysyvät paikallaan ja meillä liikkuu sekä koneet että poika. Siinä mieheni kanssa hieman keskustelimme lautojen suunnasta ja portin koosta. Melkein saimme jo riidan aikaiseksi, niin onneksi naapurimme oli keräillut pakettiautollisen trukkilavoja niin aloimme toimeen niin levollisuus laskeutui. Porttiin asti pääsimme kahdella toiminta kerralla n. 3h/ kpl. Sitten tuli tuumaustauko, liukukiskot vai saranat, miten aita pysyy pystyssä kun portin paino tulee lisäksi.

Aidan materiaaliksi valitsimme trukkilavat, lauta-aita kävi myös keskusteluissa. Kierrätysmateriaalit sopivat hyvin meidän ajatusmaailmaan, niitä löytyi osa valmiiksi pihapiiristä. Katselin ideoita facebookin trukkilava ryhmästä, pinserestistä ja googlen kuvahausta. Mutta niin kuin jo edellä mainitsin, niistä saa meidän perheessä ideoita ja toteutus on toinen. Niin kävi, olin ajatellut että joka lavan jälkeen tulee tolppa, mieheni ajatteli toisin, yhdisti elementit ja jykevämpää tolppaa väliin. No, siinä sai teinimme hiekkalaatikko (joka oli sähkötolpista kasattu) aivan uuden muodon piha-aidan välitolppina. Sehän on vain sähkötolppa, mutta minulle se oli tässä kohtaa kyllä hyvällä tavalla paljon jotain muutakin. Mieheni totesi sitä sahaillessaan, että ei ollut enään aivan parhaastapäästä sähkötolppia, mutta laittoi kiltisti paikalleen.

Aidan väriksi päädyin ruskeaan. Useissa kuvissa katselin valkoista aitaa, ja koska ajettelin että aita saisi sulautua maisemaan niin ruskea sopii mielestäni punamullan kanssa hyvin. Loppu tuloskeen, joka on veilä kesken, olen tyytyväinen. Trukkilavat oli aika konstikkaita maalattavia, ehkä jos olisi ajatellut hetken aijemmin, niin olisi maalannut ensin. Hahmottaminen on helpompaa kun ensin kokeilee, niin sitten näkee. Paksu kansilauta toi mukavasti ryhtiä koko aidalle.

Portti!! Siinä se on! Porttia mietittiin ja mietittiin, liukuportti, kävelyportti, kaivuriportti vai millainen olisi hyvä. Ystäväni kävi kahvilla ja totesi; meidän varastossa on yksi portti. Siinä mittaltiin, tuumailtiin ja katseltiin. Tämä oli juuri sopivan kevyt, leveys saatiin toimimaan metallinpaloilla ja hitsaamalla. Muutama puutolppa vielä kiilaksi, hienoa! Olin ajatellut, että teen aitaan ikkunan mistä voi tarkastella renkaiden liikkeitä, mutta portti oli niin hienon pisinen että ikkunaa ei tule. Portti on nyt haalistuneen punamullan värinen. Ajatukseni oli maalata portti ruskeaksi, mutta eräs ihmeellinen mies sanoi että entä jos se olisi musta? Jäin miettimään :) 

On uskomattoman hienoa, kun ystävät auttavat. Pienillä vinkeillä ja aisiaan tarttumisella on välillä todella suuri merkitys. Omat ajatukset jäävät pyörimään ympyrää niin kaveri tökkää vähän eteenpäin niin on se hienoa. Samoin se kun onnistuu oman puolison kanssa yhdessä niin että molemmat osallistuu ja päämäärä on sama. Seuraavaksi maalaan aitaan toisen kerroksen ja portti sopivaan väriin metallimaalilla. Sähköpylväät katkaistaan ja sitten pääsen miettimään millaiset istutukset saan kotipihan puolelle. Jotakin kukkivaa, valkoisella kukalla ja ehkä joku havu sekaan on ajatuksissa. Hetkittäin mielessäni alkaa pyörimään kummallinen ajatus, tämä alkaa näyttämään meidän pihalta (tai anakin osa pihaa). Muutimme asumaan nykyiseen kotitaloomme vuonna 2005. Meidän pihamme silätää tarinoita, muistoja ja yllätyksiä, silloin kuin niitä on sopivassa suhteessa yhtälö toimii todella kivasti. Aita rajaa juuri sopivasti työpihaa ja kotipihaa toisistaan ja kuitenkin siitä näkee aikuinen hyvin yli ja pääsee pienellä vaivalla kulkemaan läpi. Olen todella tyytyväinen! Huomenna juon termarikahvit ja ihastelen aitaa, kun poikamme leikkii hiekkakasalla koiran kanssa.

Kannattaa kokeilla, kärsivällisyyttä, yhteistyökykyä ja hyvää mieltä kannattaa varata työkalupakkiin.

Sanna

 

Aroniaaidan kevät herätys

Pienen vesisateen jäkeen ilma on raikas ja kevät avaa vihreyttänsä. 

Pihahommissa on parasta, kun saa jotain valmista. Itselleni käy usein niin; innostun ja aloitan monta juttua, katselen hetken ympärilleni ja unohdan mitä olin tekemässä. En ole vielä päässyt selville onko tämä alkavaa muistisairautta, koronaa vai äitigeeni ja luulen että en taida selvittääkään, mikäli tämä ei enempää ala vaivaamaan. Tämän viikon aloitimme pikkuapurini kanssa aroniapensaan kevät kunnostuksen loppuun viemisestä. 

Tässä muutamia faktoja toiminnastamme :

• Työkaluina käytimme pistolapiota, lehtiharavaa ja kottikärryjä. Nämä valikoitui sopiviksi, koska yhteistyömme sujui näin parhaiten! Liian pienet ja terävät työkalut pikkuapurini ryösti koekäyttöön välittömästä. 
• Työskentelyyn kului aikaa 4 otteeseen noin 1,5 tuntia kerralla 2 viikon aikana. Tällä aikataululla yhteistyömme sujui hyvin.
• Löysimme alkuun kohmeisia matoja ja tänään mullassa  oli 2 luikertelevaa kaveria.  
• Kottikärryllysen lisäsimme palanutta hevosenlantaa kuorikatteen alle. 
• Kuorikatetta laitomme noin 5 cm kerroksen ja nurmikonrajaan ojanteeseen noin 10 cm, jotta rajaus toimisi mahdollisimman pitkään. Kuorikatetta kuluin 10,5 askeleen pessastaitaan 4 kottikärryllistä 60l/ kärryllinen = 240l  kuorikatetta.

Saimme tämän pätkän valmiiksi niin katse kääntyy toiseen suuntaan, tuonne pitäisi jatkaa. Kulmasta vaihtuu aita pieneksi pajuaidaksi, joka vihertää niin kauniisti. Tämä on jonkun toisen päivän juttu. Seuraavaksi etsimme 'aareita' ötökkäholellin täytteeksi, tästä varmaan voitte lukea seuraavassa kirjoituksessa.

        

 

Nauttikaa ulkoilusta, kevät ilmoista ja pienistä pihatöistä, ne ovat mukavaa yhdessä tekemistä! 

Sanna 

Pieni reikä

Miten alle 3 mm reijän korjaamisesta tulee 2 koneen ja monen ihmisen juttu. 

Tämä viikko starttasi siis vesijohdon korjauksella. Pellolla näkyi iso kostea alue. Hienosti miehet olivat kaivaneet juuri oikean kohdan, missä löytyi putki mistä suihkusi vettä. Pikkuapulaiseni ehti tarkistamaan jokaisen koneen ja auton sekä kulki miesten mukana etsimässä oikeita liittimiä ja työkaluja putken korjaamiseen. Ja sitten parkkiin kaivinkoneen oven eteen, kädet ojoon ja odottamaan pystyykö aikuinen mies olla ottamatta kyytiin?  Kyytiin ei päässyt, mutta hetkeksi katsomaan miltä työmaa näyttää kaivinkoneesta käsin. On tuo pienen pojan elämä sellaista, että äitikin näkee työmaat aivan uusin silmin.

Tässä kun elämme hyvin ihmeelistä aikaa koko maailmassa. Pihatyöt ja pienet metsäretket saavat aivan uuden merkityksen. Ne ovat niitä ilon hetkiä missä huomaa, että keskittymiskyvystä on jotain jäljellä. Tuntuu että mikään ei mene niin kuin puhutaan tai ajatellaan. Välillä jos puhuu, ei muista ajatella ja toisinaan kun ajattelee ei muista puhua ja silloin kun sitä tekee molemmat parisuhteessa niin epäselvyys on varma. Silti luotan että teemme parhaamme jotta toisillallamme on hyvä olla.   

 Nämä tulppaanit istutin pihan kukkapenkkiin kun odotin junioriamme syksyllä 2018. Tämä on toinen kevät, kun kyseiset tulppaanit nousevat. Ihmisen mieli on aika ihana, molempina keväinä kun olen huomannut tulppaanien nousevan kasvoilleni hiipii hymy. Mietin; miten laskin kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös, kyykkyyn ylös ja totesin että seuraavan kerran riittää pussillinen sipuleita.

Näillä ajatuksilla startataan vappuviikkoon ja odotellaan siman käymistä.

Sanna 

Ensimmäinen kauhallinen

Keväinen tervehdys ja tervetuloa seuraamaan blogiani.

Olen miettinyt blogin aloittamista muutamia kertoja hortonomiksi valmistumisen jälkeen, mutta nyt tuntui oikealta ajankohdalta. Blogissani tulen kertomaan erillaisista projekteista, joissa käytetään Noutopihan tuotteita ja Maanrakennus Leinamon koneita. 

Kotipihaamme on tulossa aita. Ajatuksen varmisti nopea liikkeinen pieni poikamme. Materiaalista olemme jo päässet  mieheni kanssa yhteisymmärrykseen, ystäväni avustuksella. Aita tulee trukkilavoista. Teinimme totesi, että ei siihen kai oikein voi sähköaitaakaan laittaa. Mieheni oli huolissaa kuinka postiauto siihen törmää ja eräs työmiehistä mietti kuinka koneet pääsee pesulle. Naapurimme ehdotti jo kaukosäädin ohjattavaa porttia, onneksi mieheni ei aiheesta innostunut. Aita projektiin tullaan palaamaan seuraavissa kirjoituksissa, tapahtumien edetessä.

Kevään kuorikateen saapuminen innoitti pensasaidan kattamiseen leikkipaikan vieressä. Aita tuotti hyvin aroniamarjoja viime syksynä, että hevoset herkutteli useita viikkoja vitamiinipommeista. Aloitin parannuksen suurella innolla ja leikkitraktori on tuonut jo ainakin 4 kuormaa kuorikatetta. kuskikin pysynyt välillä mukana. Ensimmäinen kohmeinen kastematokin jo löytyi puskan juurelta. Kyllä sen vain niin unohtaa miten ihmeellinen maailma on pienen ihmisen silmin, ja kuinka monta asiaaa jäisi huomaamatta jos näin ei olisi.

Keväinen ruohosipuli on kaunista katseltavaa, kun nousee istutusalueen reunasta kohti uutta kesää.

Vesi herahtaa kielelle, kun jää miettimään salaatteja, minne varsia voisi hyödyntää. Lisäksi miettin pitäisikö sipuli jakaa niin riittäisi erillaisiin ruokiin. Lopputulos oli, että tarjosin juniorille maistiaiset ja maistoin samalla itsekin, olipa hyvä ja vahva maku!

Koreanonnenpensas kukkii kaunnin keltaisilla kukilla. Hänet näkee kauniisti keittiönikkunasta, aurinko leikkii kukkasilla kevät auringossa ja hän hohtaa auringonpaistetta pilvisemmälläkin säällä. Jäin miettimään riittääkö tämän pensaaan elintila vai pitäisikö hänet siirtää parempaan paikkaan.

Tälläisilla kevät ajatuksilla

Sanna

.