tiistai 26. toukokuuta 2020

Onko koolla väliä ?

Muutamia ajatuksia erillaisista kauhoista ja käyttötarkoituksista, niitä on tullut kierreltyä näin korona aikaan pihassa pienen poikamme kanssa. Kauhoja on mm; tasoituskauha, ojakauha, kynsikauha lisäksi tukkikoura, enerkiakoura ja trukkipiikit. Kapeaa, leveää, syvää, kuperaa monen muotoista ja erillaisissa paikoissa hyödyllisisä. Jos työmaalla on väärä kauha mukana, se ei joko sovi kiinnityksiin tai sillä ei voi kyseistä työtä tehdä tai sen tekeminen on monimutkaista. Maanrakennusksen koneissa on hyvin yhteen sopivat kauhat ja kiinnitys meksnismit. Pienkuormaajat ja traktorit pystyvät käyttämään samoja kouhoja samoin kaivinkoneisiin sopii kauhat ristiin.


 
Luulin alkuun kun tutustuin maanrakentamiseen, että on kaivureita ja puuhapetetraktoreita. Siittä maailmani on kyllä avartunut. Konekaupoissa olen ollut joskus mukana, mutta se menee mukavuus alueeni ulkopuolelle. Tosin onhan se miesten riemu aivan omaa luokkaansa silloin, kun uusi kone saapuu. Heistä tulee kuin pikkupoikia, onneksi juniorimme on yhtä otettu joka päivä kun koneet saapuvat työmailta kotiin. Lisäksi tämän kevään konehankinta sai jopa hymyn kasvoilleni kun mieheni asteli tohkeissaan kaupingista kotiin keltaisen leikkikaivurin kanssa. Ja nykyään ymmärrän olla iloinen kauhoista joilla voi parantaa hevosten hyvinvointia, tarhassa, kentällä sekä laitumella. Hankintalistalle vosin mielestäni lisätä puutarhanhoitokauhan. Maalauskauhaa taidan testata seuraavalla auringonpaisteella.


     


Ja siihen kauhankokoon tai kottikärrylliseen. Jos kauhan sisällön määrää miettii lapiollisina, niin noutopihalla myytävä 400l kauhallinen on aika kiva määrä illaksi lapioitavaa. Kun taas suurempi kauha johon menee 3 m3 tai enemmän saa suuremman hien pintaan yhdessä illassa. Tosin sen jälkeen lämmin sauna pääsee paljon suurempaan arvoon. Noutopihan kauhakokoa mietittäessä, yksi ajatus kanta oli massa. Henkilöautoissa on monenlaisia peräkärryjä ja ajattelimme että suurinosa kärryistä pystyy kantamaan 500kg hiekkaa tai multaa. Maanrakennusmateriaalit painavat yllättävän paljon.

Yhden kauhan hankinta hinnalla saa todella monta lapiota kaupasta. Tosin silloin pitää myös suhteuttaa se missä lapionkäyttö on järkevää ja mihin tarvitaan kone ja kauha. Koneiden tuntihinta vaihtelee 58-65€/h + alv 24% sekä lavettisiirto. Mieheni käyttää koneita kauhoja hyvin monipuolisesti polttopuiden siirtelystä, syyslehtien ajoon, aitatolppien lyömiseen sekä tarvikkeiden kuljettaminseen, joskus myös minun ärsyttämiseen, kuika lähelle kauhalla voi tulla ihmistä. Onneksi hevosemme Ville on tällä samalla aaltopituudella mieheni kanssa ja painaa turpansa hyvin nopeasti hänen kaivuu hommiin.

Ja kyllä koolla on väliä. Pieniin paikkoihin ei voi mennä liian suurella kauhalla ja hiekkamontulla ei voi työskennellä kannattavasti liian pienellä kauhalla. Sopivat työkalut sujuvoittaa työskentelyä, pitävät kuskin tyytyväisenä ja kustannukset kurissa.



Noutopiha on avoinna juhannukseen asti ja syksyllä jatkamme. Käy ostamassa oma kauhallisesi peräkärryyn. Aukioloajat päivitämme alkuviikosta Maanrakennus Leinamo Oy:n face-sivuille ja linkki näkyy myös osoitteessa www.leinamo.fi

Sanna





tiistai 19. toukokuuta 2020

Ötökän elämää


Tämä menee ehkä ajatuksen aiheen vierestä, mutta pelstetaan pörriöinen.
 Ötökät, pieniä örkkejä joilla on suuri merkitys. Olen  yrittänyt rakentaa ötökkähotellin, ostanut kirjan ja ihmetellyt kuinka monenlaisia hotelleja pitää olla vai voiko niillä valita mitä ötököitä pihaansa haluaa. Perhoset ovat kauniita ja eivät pistä sekä niitä on mukava seurata. Kärpäsille olen asentanut ikäviä hotelleja, liimapaperia mihin tarttuu etkä pääse enään jatkamaan matkaa. Hämähäkit, heillä on kauniita verkkoja kun aurinko niihin paistaa tai vesipisarat tuo ne kauniisti esille, ja parasta heissä on että syövät kärpäsiä. Kaiken maailman pörryöiset, pölyttävät hyvin kukkia, omenapuita. 
Jälleen otin pinserestin hakuun ötökkähotellit ja sieltä tulee niin kauniita luomuksia, millainen on se minun ötökkähotelli? Ensin pitää miettiä kuka siellä voisi asua? Minne sen voisi laittaa ? Vai mitä jos vain lähtisi tuumasta toimeen? 


Perhoset eivät pääse ensimmäiseen hotelliini (vaikka ensin niin haaveilinkin), koska pysty kolon saaminen aikaiseksi tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Ladosta löytyi laudanpätkää, vaneerin paloja, nauloja ja saha. Eräänä sunnuntai aamu kirkkaana mielessä oleva ajatus sai mieheni tuen ja juriorin kummit tuli lapsen vahdiksi ja näin projekti käynnistyi. Siinä meni muutama naula kieroon ja minä mietin enemmän kukkakoristeita kuin tekniikkaa, onneksi ajatus miltä hotellin tulee näyttää oli kirkkaana mielessäni. Eellisellä viikolla mieheni oli tuonut minulle puuhun kaiverruskynän kaupunki tuliainsena, sillä oli yllättän kiva piirrellä kukkasia.


Alku rutistuksen jälkeen hotelli lepäsi ladon pöydällä noin 1,5 viikkoa. Kunnes iski loppu kiri. Tuttavani kutsui minut face-ryhmään pörriäisten kaverit ja kuva kollaasia alettaisi kokoamaan huomenna.... loppu kasaamiseen meni 20 min. Kun työkalut oli valmiiksi vieressä, tarvittavat materiaalit löytyi kättä kurottamalla.


Olin ajatellut että teen monta erillaista hotellia ja mietin pihan toimintoja sekä tilanjakoa, kulkureittejä ja katseltavia juttuja ötökkähotelli kierroksen varrelle. Ei se aivan mennyt niin, iskin hotellin tallin sisääntulon seinään mihin paistaa aurinko ja siinä voin seurata hotellin tapahtumia päivittäin. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtään ötökkää, hevosini tiputti hotellin kerran ja tuuli toisen kerran. Toivon sen ilahduttavan myös naapureita, jos katse yltää keskelle punaista seinää tai toimivan keskestelun pohjana tiukan tilanteen tullen.

Noutopihalla saattaa ilmestyä muutama ötökkähotelli etsimään omaa uutta kotiansa, naistenmieli se saatta välillä muuttua  :)

ötökällistä elämää
Sanna




keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kultahiekkaa

Tämä viikko on ollut viileä ja ei ole oikein innostanut painamaan sormia multaan eikä tarttumaan pensseliin. Niin olemme keskittynyt opettelemaan portin käyttöä ja toimimaan aidan kanssa. Porttiin asennettiin hakaset niin se pysyy toivotussa asennossa, nyt se on auki ja nyt se on kiinni. Aita on rauhoittanut omassa pihassa oleilua toivotulla tavalla. Tilan jakaminen on hyvä asia, mutta sen hahmottaminen on välillä vaikeaa ja totuttujen toimintojen uudelleen opettelu vaatii kaikilta pihan käyttäjiltä sitoutumista. Olemme onnistunut tässä yllättävän hyvin. Tällä viikolla ajattelin kirjoittaa kultahiekasta odotellessa uutta inspiraatiota pensseliin tai lapioon tarttumiseen.
                                                                                                           

Kultahiekka on kuulunut elämäämme melko kauan. Ensimmäisen kullanvärisen hiekkakuorman saapuessa pihaamme lapset totesi; kultahiekkaa. Ei se todelliseuudessa ollut aivan panonsa arvoista kultaa, mutta todella hyvää hiekkaa jokatapauksessa. Tästä tämä sana on jäänyt perheemme omaan slangiin käyttösanaksi. Väriltään hiekka on kullan väristä ja koostumus on sormienvälistä valuvaa ollessaan kuivaa ja hieman kosteana pysyy kakkuina. Noutopihalla oleva kultahiekka kassa on tällä hetkellä koiramme ja pikku poikamme yksi lempipaikoista. Siellä he menevät piilosta ja hippaa, karkaavat kumpikin vuorotellen ja välillä itsekseen. Kultahiekalla on monenlaisia käyttötarkoituksia:
  •  Itselleni se on tullut tutuimmaksi nurmikon paikkaiusmateriaalina, lasten hiekkakasana ja kuntan asennuksen pohjamateriaalina. 
  • Edellinen koiramme sai siitä myös pehmeän pedin maahan kun nukkui pois.  
  • Maanranennuksessa kyseistä hiekkaa käytetään putkikaivannoissa pehmentämään maan ja kivien vaikutusta putkiin.
  •  Eräs niittykin hiekasta peristettiin, mutta paikka niitylle oli todennäköisesti liian kuuma, siemet ei oiken itänyt. 
  • Samoin kissamme pitävät kultahiekasta, se on mitä pehmeintä wc ainesta, tosin ei sido tuoksua samoin kuin kaupassa myytävät kilpailja tuotteensa. Maatiaskissamme palasi eläinsairaalasta, hyvin nesteytettynä hiirenmyrkyn syömisen jälkeen niin laitoimme hänelle pesuvadillisen kultahiekkaa, niin hetki ja hän oli pissalla, mikä helpotus.
  • Ratsastuskentällä kyseistä hiekkaa myös käytämme, välillä sekaan lisätään ajatuksen hienompaa materiaalia jotta kavionjälki pysyy. 
  • Pionit myös rakastavat kultahiekkaa, juuret voi hyvin pehmeän hiekan ympäröiminä. 
  • Urheilukentällä on käytetty myös kultahiekkaa jalkapalloilijoiden kentän pohjan parantamiseen.  
  • Muutamille yksityisille uimarannoille kultahiekkaa on asennettu jään päälle tai kauhottu sulan veden aikana.



  • Tiede Luonto lehdestä luin että kanat pitävät hiekkakylvyistä, kultahiekka sopisi kanoillekin varmasti hyvin (ehkä palaan tähän ensi keväänä).


Tässä muutamia käyttötarkoituksia kultahiekalle. 

Monenlaisia käyttö-ajatuksia kultahiekalle löytyy. On se hassun kurista kun jää miettimään muutamaa hiekan jyvää, kuinka paljon sen ympärillä tapahtuu, mutta sellaista elämä on. Tätä hiekkaa myydään Maanrakennus Leinamo Oy:n noutopihalla, hintaan 10€/400l. Mihin sinä kultahiekkaa hyödynnät? Kultahiekka on lähituote, se kulkee pihallemme kotkajärventien varrelta. En muista sellaista kevättä ettei joku olisi kysynyt: Onko teillä hiekkalaatikko hiekkaa ? Se kysymys saa hymyn usein kasvoille :)

Ilon hetkiä puutarhanhoitoon 

Sanna

torstai 7. toukokuuta 2020

Ajatus ja siitä se lähti !

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ei päde meidän perheessä. Ajatus ja siitä se lähti, muutama tuki kommentti ja saatiin homma alulle, toimii tällä hetkellä paljon paremmin. Niin kävi tässäkin aitaprojektissa. Yksi osaa toista ja toinen toista viisat päät yhdistämällä tämäkin aita lähti etenemään. Ajatus aitaan lähti pienen poikamme suuresta kiinnostuksista maansiirtokoneita kohtaan. Minua alkoi ärsyttämään ja välillä vähän pelottamaankin, aina kun menimme pihalle hän oli koneen vieressä tai kauhassa istumassa. Suuret koneet ja pieni poika ovat hyvä yhtälö silloin, kun kaikki pysyvät paikallaan ja meillä liikkuu sekä koneet että poika. Siinä mieheni kanssa hieman keskustelimme lautojen suunnasta ja portin koosta. Melkein saimme jo riidan aikaiseksi, niin onneksi naapurimme oli keräillut pakettiautollisen trukkilavoja niin aloimme toimeen niin levollisuus laskeutui. Porttiin asti pääsimme kahdella toiminta kerralla n. 3h/ kpl. Sitten tuli tuumaustauko, liukukiskot vai saranat, miten aita pysyy pystyssä kun portin paino tulee lisäksi.

Aidan materiaaliksi valitsimme trukkilavat, lauta-aita kävi myös keskusteluissa. Kierrätysmateriaalit sopivat hyvin meidän ajatusmaailmaan, niitä löytyi osa valmiiksi pihapiiristä. Katselin ideoita facebookin trukkilava ryhmästä, pinserestistä ja googlen kuvahausta. Mutta niin kuin jo edellä mainitsin, niistä saa meidän perheessä ideoita ja toteutus on toinen. Niin kävi, olin ajatellut että joka lavan jälkeen tulee tolppa, mieheni ajatteli toisin, yhdisti elementit ja jykevämpää tolppaa väliin. No, siinä sai teinimme hiekkalaatikko (joka oli sähkötolpista kasattu) aivan uuden muodon piha-aidan välitolppina. Sehän on vain sähkötolppa, mutta minulle se oli tässä kohtaa kyllä hyvällä tavalla paljon jotain muutakin. Mieheni totesi sitä sahaillessaan, että ei ollut enään aivan parhaastapäästä sähkötolppia, mutta laittoi kiltisti paikalleen.



Aidan väriksi päädyin ruskeaan. Useissa kuvissa katselin valkoista aitaa, ja koska ajettelin että aita saisi sulautua maisemaan niin ruskea sopii mielestäni punamullan kanssa hyvin. Loppu tuloskeen, joka on veilä kesken, olen tyytyväinen. Trukkilavat oli aika konstikkaita maalattavia, ehkä jos olisi ajatellut hetken aijemmin, niin olisi maalannut ensin. Hahmottaminen on helpompaa kun ensin kokeilee, niin sitten näkee. Paksu kansilauta toi mukavasti ryhtiä koko aidalle.



Portti!! Siinä se on! Porttia mietittiin ja mietittiin, liukuportti, kävelyportti, kaivuriportti vai millainen olisi hyvä. Ystäväni kävi kahvilla ja totesi; meidän varastossa on yksi portti. Siinä mittaltiin, tuumailtiin ja katseltiin. Tämä oli juuri sopivan kevyt, leveys saatiin toimimaan metallinpaloilla ja hitsaamalla. Muutama puutolppa vielä kiilaksi, hienoa! Olin ajatellut, että teen aitaan ikkunan mistä voi tarkastella renkaiden liikkeitä, mutta portti oli niin hienon pisinen että ikkunaa ei tule. Portti on nyt haalistuneen punamullan värinen. Ajatukseni oli maalata portti ruskeaksi, mutta eräs ihmeellinen mies sanoi että entä jos se olisi musta? Jäin miettimään :) 

On uskomattoman hienoa, kun ystävät auttavat. Pienillä vinkeillä ja aisiaan tarttumisella on välillä todella suuri merkitys. Omat ajatukset jäävät pyörimään ympyrää niin kaveri tökkää vähän eteenpäin niin on se hienoa. Samoin se kun onnistuu oman puolison kanssa yhdessä niin että molemmat osallistuu ja päämäärä on sama. Seuraavaksi maalaan aitaan toisen kerroksen ja portti sopivaan väriin metallimaalilla. Sähköpylväät katkaistaan ja sitten pääsen miettimään millaiset istutukset saan kotipihan puolelle. Jotakin kukkivaa, valkoisella kukalla ja ehkä joku havu sekaan on ajatuksissa. Hetkittäin mielessäni alkaa pyörimään kummallinen ajatus, tämä alkaa näyttämään meidän pihalta (tai anakin osa pihaa). Muutimme asumaan nykyiseen kotitaloomme vuonna 2005. Meidän pihamme silätää tarinoita, muistoja ja yllätyksiä, silloin kuin niitä on sopivassa suhteessa yhtälö toimii todella kivasti. Aita rajaa juuri sopivasti työpihaa ja kotipihaa toisistaan ja kuitenkin siitä näkee aikuinen hyvin yli ja pääsee pienellä vaivalla kulkemaan läpi. Olen todella tyytyväinen! Huomenna juon termarikahvit ja ihastelen aitaa, kun poikamme leikkii hiekkakasalla koiran kanssa.


Kannattaa kokeilla, kärsivällisyyttä, yhteistyökykyä ja hyvää mieltä kannattaa varata työkalupakkiin.

Sanna

 

maanantai 4. toukokuuta 2020

Aroniaaidan kevät herätys

Pienen vesisateen jäkeen ilma on raikas ja kevät avaa vihreyttänsä. 
Pihahommissa on parasta, kun saa jotain valmista. Itselleni käy usein niin; innostun ja aloitan monta juttua, katselen hetken ympärilleni ja unohdan mitä olin tekemässä. En ole vielä päässyt selville onko tämä alkavaa muistisairautta, koronaa vai äitigeeni ja luulen että en taida selvittääkään, mikäli tämä ei enempää ala vaivaamaan. Tämän viikon aloitimme pikkuapurini kanssa aroniapensaan kevät kunnostuksen loppuun viemisestä. 



Tässä muutamia faktoja toiminnastamme :
  • Työkaluina käytimme pistolapiota, lehtiharavaa ja kottikärryjä. Nämä valikoitui sopiviksi, koska yhteistyömme sujui näin parhaiten! Liian pienet ja terävät työkalut pikkuapurini ryösti koekäyttöön välittömästä. 
  • Työskentelyyn kului aikaa 4 otteeseen noin 1,5 tuntia kerralla 2 viikon aikana. Tällä aikataululla yhteistyömme sujui hyvin.
  • Löysimme alkuun kohmeisia matoja ja tänään mullassa  oli 2 luikertelevaa kaveria.  
  • Kottikärryllysen lisäsimme palanutta hevosenlantaa kuorikatteen alle. 
  • Kuorikatetta laitomme noin 5 cm kerroksen ja nurmikonrajaan ojanteeseen noin 10 cm, jotta rajaus toimisi mahdollisimman pitkään. Kuorikatetta kuluin 10,5 askeleen pessastaitaan 4 kottikärryllistä 60l/ kärryllinen = 240l  kuorikatetta.

Saimme tämän pätkän valmiiksi niin katse kääntyy toiseen suuntaan, tuonne pitäisi jatkaa. Kulmasta vaihtuu aita pieneksi pajuaidaksi, joka vihertää niin kauniisti. Tämä on jonkun toisen päivän juttu. Seuraavaksi etsimme 'aareita' ötökkäholellin täytteeksi, tästä varmaan voitte lukea seuraavassa kirjoituksessa.
        

 
Nauttikaa ulkoilusta, kevät ilmoista ja pienistä pihatöistä, ne ovat mukavaa yhdessä tekemistä! 
Sanna