Aroniahillo ja kellari
Syyskuu on lähestymässä lokakuuta ja elämäni ensimmäinen aroniahillo on keitetty. Purkit on löytänyt paikkansa kellarin hyllyltä vielä en ole uskaltaunut maistamaan. Säästän sen kokemuksen pimeälle ajalle, kun tarvitaan paljon vitamiinejä. Kellari sai hyllyt hetkeä aikasemmin, kiitos ahkeran pihapappamme. Kuinka kellariin saisi hyvän kulkureitin ? Kellari on vanha, muutama vuosi sitten oven edestä kaadettiin puu, jotta ovi saatiin auki. Nyt oven vieressä on hevosten sähköpaimen aita, mikä hankaloittaa kulkua kellariin ja matkalta löytyy vielä kompostikin. Jätän tämän reitin hautumaan ja yritän palata siihen kun hillot on syöty. Näin kotipihassamme lähtee pihasuunnittelu käyntiin. Ensin istutetaan aroniapensas, sitten odetetaan satoa ja minne tämä sitten laitetaan? Lepaalla koulussa muistan ajatuksen, joka kävi mielessä että Wau ja kerrasta koko piha kuntoon. Omassa elämässä tällä hetkellä toimii jotenkin paremmin ajatus, että ottaa jostain kiinni ja yritetään pysyä siinä. On kummallisen upeaa kun touhuavia ihmisisä löytyy pihapiiristä ja päämäärämmekin aina välillä kohtaavat kivasti. Lisäksi pidän siitä että piha on käyttäjiensä oloinen. Viime viikolla pyöräilin Iittalan koululla ja hämmästyin kuinka monipuolisesti lapset kirmailivat välitunnilla.
Pariskuntana työskentely
Tajous, joka meni läpi. Tarjousta tehdessä yritin saada lukuja exeliin ja aina mieheni totesi ai niin tämäkin ja puhelin pirahti ja minulla nousi savu korvista. Ajattelemme kyllä niiin eri tavoin! Lopputukokseen oli molemmat tyytyväisiä, toteutusta odotellessa.
Avioliitto teema on noussut vahvana kahvipöytä keskusteluihimme läheisen ihmisen häitä odotellessa. Samalla tullut pohdittua omaa suhdettamme. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa vuodesta 2008, eli reilun 12 vuotta. Tätä ennen seurustelimme noin 10 vuotta ja aviottomat lapsemme syntyi ennen avioliittoa. Veiläkin yhdessä olossamme on enemmän hyvä kuin huonoja hetkiä, jos tämä yhtälö menee toisinpäin, luulen että aiheelle on tehtävä jotakin. On suuri vahvuus kun toinen ymmärtää. Ja välillä täytyy keskustella niin pyykinpesusta kuin hillopurkkien sulkemisesta.
Yhdessä työskentely vaatii työtä. Tosin on mukavaa huomata kohtuullisen pitkässä parisuhteessa että kyllä meistä saattaa olla tähän. Huomenna onneksi voin olla toista mieltä. Haastavinta on yritysmaailmassa ollut molempien vahvuuksien löytäminen ja työtoimenkuvien hahmottaminen. Tai ei se niin vaikeaa ole molempien vaan on tultava toisen kanssa toimeen aivan omana itsenään. Joskus on tehty asioita tuplaten ja toisia asioita on saattanut jäädä samasta syystä hoitamatta. Onneksi molemmat mokaa ja onnistuu välillä :)
Pienet piristeet
Noutopihan valikoima laajenee. Valikoimaan tulee #pihanpiristeet. Syksyiseen pihaan on uutuutena tullut rakkaudella tehdyt #pihanpiristeet. Ainutlaatuiset kappaleet on ostettavissa, kysymällä. Tällä hetkellä valikoimasta löytyy eläimmellistä menoa; perhoset , rapu ja sammakko. Materiaain lähteenä lähteenä hevosenjalkapohjassa kuluneet kengät. Raaka-aine on siis kierrätysmateriaalia. Meillä oli tallilla todella hauskaa, kun arvailimme pihataiteen tuotoksia. Nämä somisteet ovat aiheuttaneet mukavasti hilpeyttä. Kuvassa hieman esimakua perhosesta.
Hyvät kodit on etsinnässä #pienetpiristeet !
#aroniahillo #pihasuunnittelu #kellari #hevosenkengät #avioliitto #pienetpiristeet
Näissä ajatuksissa viikolla 40/2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti