Ajatus ja siitä se lähti !

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ei päde meidän perheessä. Ajatus ja siitä se lähti, muutama tuki kommentti ja saatiin homma alulle, toimii tällä hetkellä paljon paremmin. Niin kävi tässäkin aitaprojektissa. Yksi osaa toista ja toinen toista viisat päät yhdistämällä tämäkin aita lähti etenemään. Ajatus aitaan lähti pienen poikamme suuresta kiinnostuksista maansiirtokoneita kohtaan. Minua alkoi ärsyttämään ja välillä vähän pelottamaankin, aina kun menimme pihalle hän oli koneen vieressä tai kauhassa istumassa. Suuret koneet ja pieni poika ovat hyvä yhtälö silloin, kun kaikki pysyvät paikallaan ja meillä liikkuu sekä koneet että poika. Siinä mieheni kanssa hieman keskustelimme lautojen suunnasta ja portin koosta. Melkein saimme jo riidan aikaiseksi, niin onneksi naapurimme oli keräillut pakettiautollisen trukkilavoja niin aloimme toimeen niin levollisuus laskeutui. Porttiin asti pääsimme kahdella toiminta kerralla n. 3h/ kpl. Sitten tuli tuumaustauko, liukukiskot vai saranat, miten aita pysyy pystyssä kun portin paino tulee lisäksi.

Aidan materiaaliksi valitsimme trukkilavat, lauta-aita kävi myös keskusteluissa. Kierrätysmateriaalit sopivat hyvin meidän ajatusmaailmaan, niitä löytyi osa valmiiksi pihapiiristä. Katselin ideoita facebookin trukkilava ryhmästä, pinserestistä ja googlen kuvahausta. Mutta niin kuin jo edellä mainitsin, niistä saa meidän perheessä ideoita ja toteutus on toinen. Niin kävi, olin ajatellut että joka lavan jälkeen tulee tolppa, mieheni ajatteli toisin, yhdisti elementit ja jykevämpää tolppaa väliin. No, siinä sai teinimme hiekkalaatikko (joka oli sähkötolpista kasattu) aivan uuden muodon piha-aidan välitolppina. Sehän on vain sähkötolppa, mutta minulle se oli tässä kohtaa kyllä hyvällä tavalla paljon jotain muutakin. Mieheni totesi sitä sahaillessaan, että ei ollut enään aivan parhaastapäästä sähkötolppia, mutta laittoi kiltisti paikalleen.

Aidan väriksi päädyin ruskeaan. Useissa kuvissa katselin valkoista aitaa, ja koska ajettelin että aita saisi sulautua maisemaan niin ruskea sopii mielestäni punamullan kanssa hyvin. Loppu tuloskeen, joka on veilä kesken, olen tyytyväinen. Trukkilavat oli aika konstikkaita maalattavia, ehkä jos olisi ajatellut hetken aijemmin, niin olisi maalannut ensin. Hahmottaminen on helpompaa kun ensin kokeilee, niin sitten näkee. Paksu kansilauta toi mukavasti ryhtiä koko aidalle.

Portti!! Siinä se on! Porttia mietittiin ja mietittiin, liukuportti, kävelyportti, kaivuriportti vai millainen olisi hyvä. Ystäväni kävi kahvilla ja totesi; meidän varastossa on yksi portti. Siinä mittaltiin, tuumailtiin ja katseltiin. Tämä oli juuri sopivan kevyt, leveys saatiin toimimaan metallinpaloilla ja hitsaamalla. Muutama puutolppa vielä kiilaksi, hienoa! Olin ajatellut, että teen aitaan ikkunan mistä voi tarkastella renkaiden liikkeitä, mutta portti oli niin hienon pisinen että ikkunaa ei tule. Portti on nyt haalistuneen punamullan värinen. Ajatukseni oli maalata portti ruskeaksi, mutta eräs ihmeellinen mies sanoi että entä jos se olisi musta? Jäin miettimään :) 

On uskomattoman hienoa, kun ystävät auttavat. Pienillä vinkeillä ja aisiaan tarttumisella on välillä todella suuri merkitys. Omat ajatukset jäävät pyörimään ympyrää niin kaveri tökkää vähän eteenpäin niin on se hienoa. Samoin se kun onnistuu oman puolison kanssa yhdessä niin että molemmat osallistuu ja päämäärä on sama. Seuraavaksi maalaan aitaan toisen kerroksen ja portti sopivaan väriin metallimaalilla. Sähköpylväät katkaistaan ja sitten pääsen miettimään millaiset istutukset saan kotipihan puolelle. Jotakin kukkivaa, valkoisella kukalla ja ehkä joku havu sekaan on ajatuksissa. Hetkittäin mielessäni alkaa pyörimään kummallinen ajatus, tämä alkaa näyttämään meidän pihalta (tai anakin osa pihaa). Muutimme asumaan nykyiseen kotitaloomme vuonna 2005. Meidän pihamme silätää tarinoita, muistoja ja yllätyksiä, silloin kuin niitä on sopivassa suhteessa yhtälö toimii todella kivasti. Aita rajaa juuri sopivasti työpihaa ja kotipihaa toisistaan ja kuitenkin siitä näkee aikuinen hyvin yli ja pääsee pienellä vaivalla kulkemaan läpi. Olen todella tyytyväinen! Huomenna juon termarikahvit ja ihastelen aitaa, kun poikamme leikkii hiekkakasalla koiran kanssa.

Kannattaa kokeilla, kärsivällisyyttä, yhteistyökykyä ja hyvää mieltä kannattaa varata työkalupakkiin.

Sanna